You don't even know my name

VAROITUS! LIIKAA TEKSTIÄ TIEDOSSA..

En oo ikinä kirjottanu tänne blogiin itestäni esittelytekstiä. Se on vaan jotenkin jääny. Toisaalta, en ees muista mitä mä kirjotin mun ekaan postaukseen tänne.. Hetkinen, käyn katsomassa!

Ah joo, kerroin mun Justin Bieberin keikkalipusta. Eli täällä ei oo kerrottu musta mitään pääpiirteittäisiä ominaisuuksia niinkuin yleensä mainstreaminä kirjoitetaan yleensä blogin ensimmäisessä tai toisessa postauksessa. Jotenka siis, elikkäs, eli joo. Aikomuksena olisi valasta teidän pikkuvalaiden aivoja itsestäni. Kuka mä olen? Mitä ajattelin tehdä mun elämällä? Mitä oon tehny mun elämällä? Mitkä on mun motiivit blogin kirjottamiseen? Kiinnostuksen kohteet, harrastukset, paheet.. Tän tyylistä. Sit väliin voisin vielä laittaa kuvia itsestäni tästä vuosien varrelta. Tietenkin laitan aina vuosiluvut niiden kuvien alle, että tiiätte vähän minkä näköi oon ollu minäkin vuonna.

Tää on yläaste_ajalta eli oliskohan vuos ollu 2009, syksy

Ja voisin vielä sanoa sen, että jos ei kiinnosta lukee esittelyä minusta niin kirjoita sitten oma teksti blogiis, facebookiin tai jonnekin mut älä ala kirjottaa elämänkertaas mun blogin kommentteihin, koska mä sitä sieltä kuitenkaan lue. Tai, jos aiot antaa ei_rakentavaa palautetta _anonyyminä_ eli haukut tai potkit täysin maan tasalle, niin unohda. Se ei mua hetkauta, mä en tätä blogia alkanu kirjottaa sen takia, että muilla olis kivaa luettavaa. Kirjotan tätä lähinnä itelleni. Ja, jos joku viel alkaa kehottaa mua menemää pväkirja ostoksille, koska mun teksti on niin surullista. Öö, mun päiväkirjan teksti on miljoonasti surullisempaa. Miettikää ennenku kommentoitte. Mä en halua kuvainnollisestikaan repiä teiltä päitä irti. Vaikkakin se olis todella nautinnollista. Mmmm, mutta asiaan siis.

Joo, tää oli vuos 2009, syksy

Olen siis Emma (emmanen, ems, enna, empzer), 19 vuotias tyty Keski-Suomesta ja asustelen Kuokkalan keskustassa omillani jonkun random kämppiksen kanssa soluasunnossa. Tää on aika rentoo, koska mun kämppi ei oo melkee ikinä täällä. Eli pystyn popittaa nii paljon ku haluan! Siitä tulikin mieleen, että laitanpas musiikkia. Ah.
Musiikki on oikeestaan sitä paitsi yks mun elämää kannattelevista asioista. Samoin elokuvat, kaverit ja tietokone. Mun musiikkimaku on oikeesti lähes laidasta laitaan. Soleysta Bring me the horizonii. Tän hetken lemppareita on Chisu, Roman Lob, Pierce the Veil, Soley, ja perus amispoppi. Eminemkin on tullut mun yheks lemppariks ihan tässä parin pvän sisään. Ah, se mies. Jippu kans. Sen naisen sanotukset on jotain tosi vaikuttavia ja sen biisi "väärinpäin lentävät linnut" on ehdoton suosikki. Mä itken sen biisin aikana niin paljon. Niin kamalasta asiasta laulaminen on vaikuttavaa. Ei kaikki laula parisuhdeväkivallasta.

Syyskuu 2010 eli lukion ykkönen

joulukuu 2011

Elokuvat. Niitä on mun pään sisällä miljoonia. Enemmän mitä mun facebookista löytää tai mistään muualtakaan. Oon nähny niitä yleissivistykseen kuuluvia teoksia niiku myös semmosia ei niin kuuluisia pätkiä. Elokuvia laidasta laitaan. Ainoo genre mille en oikee lämpee on nää suomalaiset leffat. Mä en tiedä mikä niissä on. Vaikka ne leffat oiskin arvosteltu huipuiks nii en mä jaksa innostua. Ei sillä, oon mä niitäkin kattonu ja joo, pääpiirteittäin tosi upeita elokuvia mut en mä niitä enää toistamiseen halua kattoo. Oon nyt hurahtanu kauhuleffoihin ja niitä nyt tullu katteltua muutama päivä putkeen. Yleensä kaverin kanssa, koska yksin en uskalla. Musta tulee muuten kauheen paranoid ja siin vaihees olisin tyylii hyppäämäs parvekkeelta alas. Hyvä mä. Viimisimpinä leffoina katoin The Hills Have Eyes I ja The Hills Have Eyes II. Toi toinen osa oli jotenkin tosi tylsä ja ennalta arvattava mut ykkösessä oikeesti kuolin. Joo, siinäkin oli kohtia, mitkä pysty ennustaa mut hyi. Voisin kyllä kattoo ne uudestaan, ei siinä mitään. Etenkin sen ekan osan.
Tän hetken suosikit on Angus, thongs and perfect snogging ja The bounty hunter, Les miserables ja Anna Karenina.

Vähä mite oon muuttune puolen toista vuoden aikana

Kavrut. Tässä nyt ne tärkeimmät ja rakkaimmat. Joonas, Kiia, Inka, Roope. Voin kertoo teille lyhyesti noista ihmisistä pian. Mutta kaverit on mulle kaikki kaikessa. Vaikka mulla menee hermo osaan välillä, ne on mulle tärkeitä. Mulla on kavereita enemmän ku ystäviä. Ystäviä muutama. En mä sitten tiedä, mikä mä olen niille. Mutta yh, kavereitakaan ei ole paljoa, tuttuja löytyy vaik muilleki.

Joonas

Heinäkuu 2012 oli mein pikkuserkun konfisjuhla.

Mun pikkuveikka. Taino isohan se jo on. Meillä on ollu tietenkin pienempänä tyypilliset sisarustappelut ja kyllä mun naama onkin sen näkönen, et jonkin näköstä iskua oon ottanu vastaan. Asuinhan mä sen ihmisen kanssa melkein 19 vuotta samassa talossa mutta nyt vasta oon tajunnu sen, kuinka tärkee mun veli on mulle. Nykyään me jutellaan melkeen mistä vaan, millon vaan. Se laittaa mulle viestiä ja mä sille. Joonas tulee kysymään jotain asiaa liittyen sen parisuhteeseen tai kouluun tai kavereihin nii mä koitan parhaani mukaan antaa järkevän vastauksen, mikä saattaisin auttaa tilanteeseen jotenkin. Joskus jauhetaan vaan paskaa. Okei, kyllä mulla vieläki menee hermo siihen, jos se tahallaan ärsyttää silloi ku meen käymää porukoilla. Toisaalta, se on meidän tapa osottaa sitä rakkautta; se ärsyttää ja mä raivoon. Kyllä me osataa olla ihan kiltistikin.
Osataanhan me tietenkin käyttäytyä hyvin sillon ku pitää mutta muistan kerran yksissä hautajaisissa. Sitä naurun määrää. Porukat häpes meitä sillon enemmän ku mitään. Heitettiin kuolleista läppää ja hihiteltii takarivisissä penkin takana. Hyvä me, or not.

Kiia

Jassun synttäreiltä.

Kiia on mun pikkunen. Sen kanssa me juorutaan ihan älyttömästi kaikesta semmosesta, mistä ei muitten kanssa pysty. Muistan ku meillä tuli Kiian kanssa pientä kinaa tossa keväällä mut onneks saatiin sovittua, koska Kiia tuli aika lyhyes ajas mulle tosi tärkeeks ja se on mulle kui pikkusisko, semmoi rakas :3 Mä niin toivon, et Kiia pysyis mun kaveriporukas ja etenkin siin parhaimmistos pitkään pitkään pitkään. Ei häviäis sielt mihinkää! 

Mä voin soittaa (taino pyytää Kiiaa soittamaa mulle) ihan millon vaa ja se soittaa, jos sillä ei oo kiire tai ei oo koulussa. Saan itkettyä sille sen mitä mun päässä liikkuu ja se tekee samoin. Pyrin aina tukemaan sitä ihmistä niin hyvin kun osaan. Koitan antaa semmosia neuvoja, joita esim mun isosiskot antais mulle semmosis tilanteis. Oon Kiialle ku isosisko, feels great! Love you baby! Meiän pitää Kiian kanssa kyllä nähä joskus sillei oikeesti ajan kanssa, koska meillä on ihan älyttömästi puhuttavaa eikä me olla nyt oikee keretty näkee, koska Kiian koulu ja mun aikaansaamattomuus. HUAAAAAAAAH !

Inka

Tässä kuukauden sisää sanoisko, Inkasta on tullu mulle oikesti melkee ko paras kaveri. Se soittaa mulle aina ja kertoo, jos joku painaa sen mieltä. Mä pyydän sitä soittamaan, jos mua itkettää ja haluan puhua jonkun kanssa. Inka on tommoi muru, hirmu tärkee ja rakas ihminen. Oo mun elämäs aina, jooko? Meillä on tullu se hiljanen tauko meiän kaveruudessa. Semmonen riita. Mutta me saatiin sovittua ja puhuttua asiat selviks. Nyt ollaanki oltu väleissä kesästä asti! Inka on parasta.
Toi kuva meistä on otettu kaupungin teatterin katolla, kun oltiin istumassa päivää kaveriporukalla sivistyneesti nauttien. Se oli hyvä päivä!
Inkalla on myös kisu nimeltä Pikseli ja se on kauheen sulonen. Oon nähny sen pari kertaa :3

Roope
Viimisenä mutta rakkaimpana Roope, eli Anki. Tai sitten toistepäin, en tiedä. Mä tutustuin Roopeen kunnolla vasta Vapun aikoihin. Oltiinhan me oltu samassa koulussa koko vuos ja samoissa piireissä pyöritty mutta nojaa. Mä en tiedä mikä siin ihmises oli ja nykyään on, ku siis sillonku mä näin Roopee ekoi kertoi mä niiku kiinnostuin siitä heti. Mut päätin antaa olla, unohtuu, koska mulla ei ois ollu siihe ihmisee mitää mahollisuuksia. Sitte tuli hassusti vappu ja huips. Mutta öö öö Roope tietää musta kaiken. Valehtelematta. Joissaki tilanteis riittää, et Roope kattoo mua silmiin ja se huomaa heti, jos mun mieltä painaa joku asia tai oon muuten vaa surullinen, väsyny tai ilonen. Se ihminen lukee mua ku avointa kirjaa. Oh no.
Ja mä myönnän, et oon tunnen olevani melko hukassa tääl Jyväskyläs silloi ku se on jossain muualla maailmalla. Ei siis siin, osaan olla yksin mut tottunu siihen et oon sen kanssa joskus jopa 24/7.
Roopen kanssa meillä on ollu jo monta leffamaratonia ja heh, se on kivaa. Ostettu joskus mässyy ja välil vaa maattu ja katottu leffoi. Hirmurentouttavaa. Ja tää on tosi ärsyttävää, koska haluisin höpöttää tästä ihmisestä, vaikka kuinka paljon mutta en mä sitte viiti kuitenkaa. Joku ehkä lukeeki nää tekstit. Hui.

Nyt on kyllä tullut melkosesti tekstiä kirjotettua. Ja oon ehkä puolessa välissä mun jutuissa :D
Mutta esim nyt nää mun motiivit tän blogin ylläpitämiseen. Yksinkertaista, oman itteni toteuttaminen. Tekstin ja kuvien kautta koitan purkaa sitä mitä mun mielessä liikkuu. Välillä saatan ottaa joitain "taidekuvia" ja laittaa niitä tänne sen takia, koska nään ne hienoina. Mä kirjotan tätä blogia lähinnä itelleni. Taino suurin osa teksteistä on mua itteeni varten. En mä ajattele sitä, et mun tekstien pitäis olla kivoja muitten mielestä. Tai et näitä tekstejä pitäis olla kiva lukee. Ei, mä kirjotan siitä mitä mun pääs liikkuu, oli se sitten kivaa tai ei. Ja mulle on oikeesti turha tulla urpii päiväkirjaostoksista, koska mun nykyine pvkirja ei ees kestä päivänvaloo, koska ne tekstit on niin synkkiä. Kiitos.

Mulla oli joskus ton väriset hiukset ! Olisko ollu maaliskuu 2013

Elämä. Mun elämä oli ihan jees kevääseen 2012 asti. Sit tapahtu jotain. Syksyllä 2012 mulla todettiin keskivaikee masennus ja sit olinkin osastolla reilun viikon itsetuhosuuden takia. Siitä sitte aloinkin seurustelemaan marraskuussa Jassun kanssa ja tuntu et aloin olee parempi. No, me erottiin Jassun kanssa maaliskuun 20. pvä ja tota no mun psyyke vähänniiku romahti mut en mä sitä näyttäny muille niinkää. Sit toukokuussa vappuna tutustuinkin Roopeen paremmin ja mun psyykkeen tila alko kohentuu. Oon nyt sitte tässä kesän ja syksyn aikana ite vähä paskonu mun psyykettä ja se nyt ailahtelee koko ajan, ei oo ikinä sillee vakaa. Mutta tässä mä taas kokoomas itteeni. Koulut kusi, jotkut kaverisuhteet kusi. Hyvä mä, tai sitte en.

Sepän lukiossa neljättä vuotta opiskelemassa, taino yritän. Mutta taitaa toi koulu jäädä kesken. Tän viikon ainaka pitäis viedä eroanomus kansliaan ja oottaa päätöstä. Sit päätöksen jälkeen marssia työkkäriin. Jos vaikka töitä löytyis. Ilmottauduin tammikuussa 2014 olevalle maalari tutkinto paskaan, koska se vaikutti kivalta. Tuskin pääsen sinne mutta yritys hyvä kymmene. Tulevaisuudes voisin ehkä haluta oikeesti sen ammatin ja työpaikan. No, kaikki aikanaan

 Mun sormet alkaa väsymään ja menemään tunnottomiks ku oon kirjottanu tätä postausta jo neljä tuntia, hui. Pitkästä aikaa taas näin liikaa tekstiä ja kuvia. Älkää ahistuko. Ei tuu toistumaan enää. Nyt voisin ehkä syödä leivän, en oo vielkää syöny mitää muutaku ainoostaa yhen paulavanukkaan ja polttanu yhen tupakan. Holy shit. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaa. Taino nyt etenki ku alko ajattelee ruokaa ja nälän tunnetta.
Mutta tässä vielä mä ja Sinna, MUN BRO !! Ikävä jo :c