Olemme Teean kanssa päässeet siihen lopputulokseen, että minulla on kuin onkin yllättävän kieroutunut (tai jokin sen tapainen) ajatuksenjuoksu. Ehdin sekunnin sadasosassa kehitellä kammottavan, sairaan ja mahdottomimman tapahtumien kulun. Siltikin siinä on edelleen järkeä. Olenko kokenut liikaa samankaltaisia tilanteita, joiden pohjalta ajattelen liikaa ja liian pitkälle? Vai onko minulla liian rikas mielikuvitus?
Ehkä vain valmistaudun pahimpaan, vaikka tilanne itsessään on minun kohdallani hyvä. Tahdon todennäköisesti vain olla valmis, jos iskeytyy tilanne päälle enkä tahdo jäädä sanattomana sammakkona istumaan sohvalle ja tuijottamaan lattiaa. Tahdon olla valmis kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.
Asiasta aivan toiseen, vaihdoin meidän makuuhuoneen järjestystä. Toteutus kylläkin oli täysin eri mitä ajatus. Oli vain mahdutettava meidän uusi (ja samalla ensimmäinen) vaaterekki meidän pieneen makuuhuoneeseen, uusiksihan koko homma meni. Nyt on sänky aivan vänkkyränä keskellä huonetta, telkkari nurkassa, vaaterekki osittain sänkyn alla ja ainoa potentiaalinen paikka lukuvalolle oli tyhjäksi jääneessa nurkassa. Vaikka nykyinen järjestys muodostui siitä, kun ajatuksen tasoinen järjestys jäi hieman puolitiehen, on tämä varmasti paljon mukavampi, hauskempi ja omaperäisempi! (Mitä on taas tämä Suomen kieli? Tämän se teettää, kun jättää kirjoittamisen ja keskittyy vain puhumiseen...)
Mutta mitä sitten, vaikka into ja kiinnostus kirjoittamiseen olisikin vain aaltomaista? Ehkä parempi kirjoittaa vain silloin, kun on oikeasti jotain kirjoitettavaa kuin se, että kirjoittaa ajoitettuna kerran viikossa ilman mahtavaa ideaa tai tärkeää puheenaihetta. Plaah, miksi alkaa analysoimaan turhamaisia asioita? Ehkä se on vain mun tapa käsitellä asioita...
Olkoon asiat miten tahansa, toivottavasti teillä pikkueläimet on ollut mahtava vuosi takana! Ensi vuodesta tulee vieläkin mahtavampi tai ainakin toivotaan niin. Enköhän vielä ehdi/tahdo kirjoittaa ennen vuoden vaihtumista, kiitän vasta sitten teitä kuluneesta vuodesta, lukijoista ja lukukerroista...
Eläkää tämän vuoden viimeiset päivät täysillä!
Pus
