Mun psyyke alkaa pettämään, koska en tiedä kelle mä voisin puhua mun asioista. Mä löydän itteni vielä joku päivä taas osastolta ellen kasaa itteeni, ellen unoha sua täysin. Mä en olis halunnu tehä tätä päätöstä mut mä en jaksa. Sitten sä viel kehtaat vaikuttaa siltä, ettei sua ees kiinnosta kui paskan olon sä oot mulle saanu aikaan. Mä en halua muistaa sua. Mä en halua muistaa sun naamaa, ääntä, tekoja. En mitään. Oot kuollu mulle.
hei ymmärrä
sä olet kivi mun kengässä
oot mun tiellä
mua kyllä kantaa vielä maa
en tarvinnutkaan siihen koskaan sua
hei ymmärrä
sä olet kivi mun kengässä
oot mun tiellä
mua kyllä kantaa vielä maa
en tarvinnutkaan siihen koskaan sua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!