23. tammikuuta 2014

Autoala ja pelleilen logistiikalla

Meillä alko amstalla AO-viikot. Eka viikko on lopuillaan ja mennykin mukavasti logistiikalla ja autolla. Maanantaina ja tiistaina me pyörittiin logistiikan työhallissa, sain rikottua yhen törpön kun trukilla ajelin. Eilinen autopuolella meni tosi rauhallisesti. Tänään saatiin yks moottorin mutteri menemään poikki. Ehkä huominen menee yhtä rauhallisesti ku eilinen. Sitten oiskin eka AO-viikko paketissa ja seuraava alkaakin heti maanantaina. Eikun anteeksi, tiistaina. Maanantaina oli joku JAO-henkilöstön koulutuspäivä tai joku.

Ainii, huomenna on joku ohjaustunti harjulla ens viikon takia. Onneks mulla on Laura nii en unoha sitä :3

Kuvina nää muutama päivä.









15. tammikuuta 2014

14. tammikuuta 2014

Mä elän varmaan väärää aikaa

Ihmiset on ällöttäviä, kun ne seurustelee. Ne on liian onnellisen näkösiä. Etenkin suhteen alkuvaiheilla. Eri asia on, kuha suhde on jo vakiintunut ja alkuhuuma on haihtunut. Kaiken tämän jälkeen parisuhteen osapuolet alkavat taas muistuttamaan ihmisiä. Tietenkin on niitä pariskuntia, jotka unohtavat ne kaverit sen suhteen aikana. Sehän onkin mahtavaa.
Jyväskylän kaupungin kaduilla on tuskallista kävellä. Joka suunnasta tulee ylityytyväisen näköisiä pareja. Etenkin nuorison sisäiset pariskunnat on kamalia. Liian ällöä, kamalat kielisirkukset pystyssä, hyi. Ja sitten, kun ollaan jomman kumman porukoiden luona katsomassa telkkaria, tulee kamala tahtojen taisto siitä, kumman lempiohjelma katotaan.. Vai katotaanko sittenkään mitään.

Kyllä mä sanoisin, että sinkkuna on aika jees. Sulla ei ole ihmistä tossa vieressä, joka saattais sua rajottaa jotenki. Sun ei tarvitse huolehtia asioista. Saat sählätä kännissä niin paljon ku haluat. Kämpillä ei oo kukaan oottamassa huoneen nurkassa ja säikäyttelemässä, kun muutenkin oot juossu keskustasta kotiin liian ison pissihädän kanssa. Saat nukkua koko sängyllä itse. Ei tarvitse jakaa. Onhan se hieman karua nukahtaa yksin, ajatellen ehkä sitä tiettyä ihmistä. Toivot ehkä sen ihmisen olevan sun vieressä just sillon. Mutta sitten nukahat sen ajatuksen kanssa. Eikö se riitä?
Sinkkuna ei vaan tarvii ajatella, että "MITÄ JOS ME OTETAA IG KUVA NII FLIPPAAKOHA TAPSALLA ?!?!?!?!?!?!?!??!!". Voit laittaa mitä tahansa kuvia, (asia erikseen tottakai, jos sulla on isosiskoja, jotka haluaa tietää kaiken mitä teet :3) eikä ketään kiinnosta. Oikeesti ei kiinnosta. Munkin Jassun jälkeisinä villeinä sinkkuviikkoina ehin laittaa pusukuvia ihmisten kanssa. Ei tarvinnu stressaa. Ei tarvii kyllä nyttenkään.

En toki kiellä, etteikö seurustelu olis ihanaa. Mutta, nyt kun miettii asiaa... Seurustelu. Oh my mikä sana. Kuulostaa kirosanalta. Mutta, onhan se kiva omistaa ihminen sun vierellä. Aina se tulis sun kaikkuu ku haluisit. Kuuntelis ja olis läsnä.

Sinkkuna et odota sitä ihmistä turhaan aamulla, että se tulis käymään. Sun ei tarvii kuunnella valheita toisen suusta. Tiiät, että ne lauseet on valheita. Sä näät sen kaiken jo sen ihmisen silmistä. Silti pidät siitä kiinni, vaikka teiän suhteesta ei ole melkein kaveruuttakaan jäljellä. Rakkaus on syvältä.

13. tammikuuta 2014

New way home

Mulla on ollu kuumetta, kurkku aivan järkyttävän kipeenä mut vkonloppu oli rentouttavimmasta päästä ikinä varmaa. Mulla tuli äkkilähtö Varkauteen torstaina Anskun kyydillä. Äkkilähöt on mulle tosi harvinaisia, koska yleensä haluan jäädä jonnekkin tuttuun sekä turvalliseen ja jonkun ihmisen takia. Nyt mun pää sano, että "lähe nyt perhana ku kerranki mahollisuus". Ja mähän lähin. Sain pientä hermolomaa Jyväskylästä ja kyllä voin sanoa, että autto. Tulin Jyväskylään takasin eilen sunnuntaina ihan eri mielin mitä mä täältä sillon torstaina lähin. En mä tästä kaupungista edelleenkään tykkää mutta jotenki haluan päästä kouluun. Pientä lämpöä ei lasketa! Haha.

Kuva on torstailta. Milja, Jusu ja mun sormet



Tuntuu mahtavalta. Vkonloppu meni sillä tavalla, että torstaina, kun saavuttiin Varkauteen, chillailtiin siinä Anskun kanssa vähäsen (eli syötiin) ja mentiin nukkumaan. Sain nukuttua melkeen kellon ympäri (11h) ja Ansku tuli koulusta yhen jälkeen (olihan sentään perjantai). Oltiin hetki Anskulla, kerättiin kamat kasaan, otettiin Milo, raahauduttiin autolle ja lähettiin ajamaan kohti Mikkeliä. Pyörähdettiin siellä ja lähettiin pienen kauppareissun jälkeen ajamaan Heinolaan. Siellä nähtiin Oliviaa (+Olivian kavereita). Lähettiin ajamaan takasin Mikkeliin lauantain puolella jo kuitenkin. Saavuttiin Mikkeliin, valvottiin ehkä viiteen asti ja nukahettiin molemmat sohville. Ansku heräs joskus ysin aikaan ja yritti saaha mua sänkyy nukkumaa mutta olin kuulemma vaan vastannut puoliunessa, että "tässä on ihan hyvä". Päivällä yhden aikaan mun niska kiitti tosissaan... Oli muuten niin juminen, että hyi.
Lauantai. Heräiltiin, syötiin, tehtiin perussuihkut+vaatteitten päälle pukemiset. Sitten laitoinkin Anskun hiukset. Illalla suunnitelmissa oli baaria ja kännikuskeilua mulle. Jee! Mutta, kun kaikki oli valmista, lähettiin ajamaan. Minä ajoin. Sain pientä tuntumaa Anskun matukkaan ja siitä paikoittain liukkaasta tienpinnasta.
Ajettiin onnellisena mäkkäriin syömään ja siitä lähettiin kiertämään Mikkeliä ja hakemaan Juttaa. Ajoin matukalla yli kuus tuntia ennenku selvittiin baarille asti. Tona aikana ehin nähä vielä toista Juttaa ja Minttua, kun ne hyppäs kyytiin ja käytiin heittämässä Visulahden keikka. Sitten käytiin Anskun entisellä kämpällä pyörähtää.
Kello oli puol kaks melkeempä ennenku päästiin baariin. Käytiin eka tsekkaamassa Mikkelin strippibaari mutta kuollutta siellä oli. Näin yhden superkuuman blondin stripparin, (ah oli muuten aika nam) ja sitten tilattiinkin jo tequilaa.
Seuraavana päämääränä oli Anskulle känni eli Vaakuna, sieltä se känni löyty. Portsarin sanoin me juotettiin Jutan kanssa Ansku "kuperkeikkahumalaan". Ei huono saavutus Mikkelissä. Voittajaolo. Lähettiin pilkun jälkeen takasin autolle, vietiin Jutta takasin kotiin ja ajettiin Anskun kanssa Kuoppamäkeen. Känniläine väsähti pöydän ääreen, ite nukahin TAAS sohvalle joskus kuuden jälkeen. Heräsin kympin aikaan ajatellen "nukuin neljä tuntia MUT EIPÄ NUKUTA ENÄÄ".
Anskulla oli pientä darran näköstä naamalla ja mä olin pirteä oma itseni. Lähettiin ajamaan takasin Jyväskylään joskus viiden jälkeen. Olin kotona joskus ennen seittemää ja sit sainkin melkein heti täytettä mun pieneen kahden solun asuntoon. Sinne tuli sohva, ruokapöytä+2tuolia ja mun huoneeseen tuli semmoi kivsu lipasto.

Nyt oon Miljalla ja oon valvonu koko yön. Ei täst tuu mitää.


8. tammikuuta 2014

You make me wanna die

Ainoostaan halusin ees pitää sut kaverina. Toivoin, että oikeesti oisit ees yrittäny näyttää haluavas olla mun kanssa väleissä. En taho yrittää pakolla jutella sulle, en nähä, pitää yhteyttä. Sä oot kuin vettä kämmenellä. Valut pois, en otetta saa. It's your choice ja en tiiä ootko jo päätökses tehny mun osalta. Sanoisit suoraan, jos oot. Tuntuu niin ittesä tyrkyttämiseltä, kun yritän olla kiva. Toisaalta, mitä mä voin tehä, jos toista ei kiinnosta.

Vaikeeta on heittää pois kaikki se, mitä on koettu. Ei niitä unoha. Kai. Luulis, ettei unoha. Sinulle mä aarteeni antaisin, jonka vuoksi kärsin ja taistelin. Mulla on koko ajan semmonen olo, et pitäis kirjottaa jotain mut en toisaalta jaksa. Mua ei jaksa kiinnostaa. En jaksais. Tärkeintähän onkin se, että jaksaisin jotenki olla siellä koulussa. Mun pitää nyt keskittää mun kaikki jäljellä oleva energia siihen.

Emmä tiiä mut jotain samaa meis on


1. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 jää taakse kun vuosi 2014 juoksee päälle



Aika menee liian nopeesti. Vuos sitten Uutena Vuotena mä olin onnellinen. Me seurusteltiin Jassun kanssa. Sain UV-suudelman, haha. Sain mä pusuja tänäki vuonna, ei siinä. Mut joku se "Uuden Vuoden -taika" puuttui eiliseltä. Alunperin mun piti olla selvinpäin mutta se hieman kusahti, kun join porukoillani saunaoluen. Siiri&Co kun tuli hakemaan, sain garagesta puolet. Keskustassa sain Crowmooren ja karpalon. Siinä sitten kasvo alkoholin himo ja Siiri lupasi mulle juomat kuokkalassa. Sain 15 tölkkiä alkoholia, joista join yhden. Nyt ne 14 tölkkiä on odottamassa mua jääkaapissa... Mutta mustahan tuli absolutisti. No, alotan tän radikaalin muutoksen pienellä helpottavalla sillalla. Tupakkaa en oo vielä polttanu kuitenkaa ku heräsin. Hyvä mä.



Mun bussikortti meni eilen vanhaks eikä mulla ole tarpeeksi rahaa ladatakseni sitä. Huomenna pitää siis kävellä kouluun. Hyi. No mut kävelyyn tottuu. Mutta ajatella. Huomenna mäkin meen kouluun. Oikeesti. Tää on tosi hassua. Mut tosi kivaa. Saan mun elämälle uuden tukipilarin. Elän koulun takia. Koulu vois olla mun elämä. Saisin unohettua niitä ihmisiä, jotka vaan satuttaa mua sopimusten rikkomisella, välinpitämättömyydellä, vähättelemällä, kohtelemalla kuin halpaa huoraa. Mähän en todellakaan pakota ketään olemaan mun kaveri. En. Mut en mäkää kattelee tiettyjä naamoja ellei käytökseen tuu muutosta. Kyllä mäkin olen kamala, ylimielinen, perseilijä, itsekäs, kusipää, maailmanluokan mulkku. Eli siis en mä mikää täydellinen oo.



Nyt vois varmaan sanoa sen, että kääntää uuden sivun elämässään. Jea. Se kuvais tätä hetkee aika hyvin. Unohan alkoholin, tupakan, ihmiset. Otan tilalle koulun, sosiaalittoman elämän, ehkä urheilun. Mut koulu ainakin. Huomennahuomennahuomennahuomennahuomenna!

Mun mahassa on sirkus. Maailman pelottavin sirkus. Se sirkus kääntää mun mahaa ympäri. Aivan kuin olisin joutunut onnettomuuteen missä mun vatsaan kohdistuu jumalattoman voimakas isku ja lennän seinään vasten. Multa lähtee ilmat pihalle ja mun on vaikee hengittää. Fyysisesti tunnen tuskaa. Psyykkisesti en tunne melkeinpä mitään. (Alkoholissa on se joku juttu miks alkaa hymyilyttää aina.) Tältäkö se tuntuu kun menettää? Menetät jonkun sulle liian tärkeen ihmisen. Mulkku, kyllä. Mutta liian vaikee päästää irti, mahdotonta. Mutta musta tuntuu, että se ihminen itekki on päästämässä irti. Miksi mä roikkuisin?