Videot parilta päivältä

Video ja mä voisin oikeesti repiä päitä

Musta tuntuu, että mua ärsytetään tahallaan. Tiietään, etten tykkää jostain asiasta mut silti niitä asioita tehdään. Tuntuu niin turhauttavalta enää ees sanoo mistään yhtään mitään, kun ei mun mielipidettä kuunnella. Jätän nyt tämän tähän eli alotan tän "i don't give a single fuck"-jutun. Mä en vaan jaksa enää välittää. En jaksa aina ärsyyntyy siitä mitä ihmiset tekee. Paskotkoon mut vaan. Haha, muuri nostettu, joten mua ei riko enää mikään. Ihmiset, jotka huomaa mun käytöksessä jotain muutoksia etäisyytenä tai kylmyytenä niin tämä on se syy.

Tein tänään videon mun iphonella. Mun naama vääntyilee omituisesti melkein koko ajan ja kuulostan kamalalta, en edes ihmiseltä. Ehkä tänään teen videon missä kerron mun ärsytykset. Tai kerron mun paheista tai jotain. Can't say. Todennäkösesti vaan selitän turhaa kuraa enkä jaksa miettii mitää sen suurempaa.

Kivoja asioita on ne, että on tupakkaa, ruokaa, cokista ja katto pään päällä. Tupakka on kaveri näinä vitutusaaltojen aikana. Että mä vihaan näitä hetkiä.

Sä et selvästikään tajua mitä mä tarkotan

Mun käy oikeesti sua sääliks. Haluat tehä asioista liian vaikeita. Sä varmaan luulet, ettei sulle valehdella ikinä. Väärin, kyllä sulle valehdellaan. Ihan samalla tavalla niinkun säkin. Kaikke ne valheet "rakastan sua" "oot mulle tärkeintä" "sun takia oon elossa vielä" "jotkut sanoo 'oot mulle ku sisko mut mulle sä _oot_ isosisko". Luuletko, että noista asioista valehtelu auttaa mua luottamaan? Tai mitä tapahtuu mun luottamukselle myös muita ihmisiä kohtaan, kun tajuan sun valehdelleen mulle noissa? Mun luottamisesta tulee olematonta ja mun kaverisuhteet kärsii sen takia.

Mun psyyke alkaa pettämään, koska en tiedä kelle mä voisin puhua mun asioista. Mä löydän itteni vielä joku päivä taas osastolta ellen kasaa itteeni, ellen unoha sua täysin. Mä en olis halunnu tehä tätä päätöstä mut mä en jaksa. Sitten sä viel kehtaat vaikuttaa siltä, ettei sua ees kiinnosta kui paskan olon sä oot mulle saanu aikaan. Mä en halua muistaa sua. Mä en halua muistaa sun naamaa, ääntä, tekoja. En mitään. Oot kuollu mulle.

hei ymmärrä 
sä olet kivi mun kengässä 
oot mun tiellä

mua kyllä kantaa vielä maa 
en tarvinnutkaan siihen koskaan sua 

Mun elämässä on asioita, joita en muille halua kertoa

Ehkä paskin vertauskuva on verrata pettämistä viiltelyyn. Anteeks mut mitä? Noita kahta asiaa ei vaan voi verrata, ei. Mä en tajua kui kieroutunu ajatusmaailma tällä ihmisellä on ton asian suhteen muttakun kuulin siitä, mä aloin itkemään. Viiltely on mulle edelleen arka asia ja etenkin se, että kuulen mun viiltelystä jonkun toisen suusta sattuu eniten. Eikö ihmisillä ole minkään näköstä tajua siitä mitä kerrotaan ja mitä ei. Mistä puhutaan kahvilla ollessa ja mistä ollaan turpa niin vitun rullalla. Mulla valuu kyyneleet tässä samalla ku kirjotan tätä. Se on okei, oon alkanu jo tottuu tähän ainaiseen itkuiluun. Mä en enää tiedä asiaa mistä en itkis. Kaikki surullinen alkaa itkettää. Kaikki asiat, mitkä iskee mulla arimpaan paikkaan, itkettää.

Ehkä te pidätte mua outona, heikkona, ääliönä mut mua ei kiinnosta. Mä oon vihdoinkin oppinu näyttää mun tunteita paremmin jotenka mä aion pitää tästä taidosta kiinni. Vielä vuos sitten mä ajattelin olevani tosi heikko jos ees näytin sen tuskin mun sisällä. Vielä keväällä en kyenny itkemään melkein ikinä. Asiat on muuttunu, nykyään musta kyllä huomaa (, jos yhtään osaa ihmistä lukea), jos sattuu.

En tiiä miks toi viiltely asia iski liia kovaa ja ilkeesti mut se on mulle vaan edelleen jollain tasolla liian vaikee asia. Se oli mulle vaikeeta päästä siitä eroon ja nyt kun oon päässy eroon nii sitten siitä revitään jotain outoja vertauskuvia ja muuta paskaa. Mua ei jaksa kiinnostaa. Te ihmiset saatte mut tuntemaa itteni niin sairaaks välillä, että mä haluan vaan kadota.

Mä olen uusi valtatie jota et löydä kartalta

Mitäköhän kerron. Psyyke kovilla taas vaihteeks, koska oon mulkku ja ajattelen asioita liikaa. Voiskohan jo alkaa irrottautuu tästä maailmasta? Voisinko olla vaikka viikon kämpillä puhelin kiinni? Täältähän mut löytää. Jos mä en olis tuolla menossa mukana nii en mä myöskään olis samalla kyrpä otsassa muille. Tavallaan hyvä vaan.

Ihanku mussa olis jotain vikaa. Taino, tietenkin mussa on. Mutta tässä asiassa. Älkääkä ees kuvitelko, että sanon ääneen sen asian. Se on ehkä naurettavinta ikinä, ja ihan mun oman pään sisästä. Tekis mieli huuhtoo ajatukset pois alkoholilla, vaikka sitä litkua ei ees tee mieli. Kunnonrännikännit ja sit nukkumaan ja aamulla kamalassa krapulassa siivoomaan.
Kouluahan mulla ei enää ole, koska kusin sen. Tällä viikolla viemään eroanomusta sinne, viemään hakemusta amstalle ja käyn vielä lukion koulukuvat hakemassa (, jos ne vaikka olis vielä opella....). Saan etanameilin mukaan raksulle :3
Mutta jospa tonne amstalle pääsis ja sit sitä kautta lähtis toi koulunkäynti taas vauhtii ja pääsis joskus opiskelee sitä ammattia ja sitä kautta sitten töihin, täältä mä tuun työelämä !

Mä en jaksa. Mä en jaksa enää kirjottaa tänne. Mä en jaksa enää stressata tätä blogia ja miettiä "pakko kirjottaa, pakko pitää elossa tätä paikkaa". Haluan jo lopettaa.

It's probably cause you think you're cooler than me

Mä en tiedä parempaa tapaa kertoo tästä parista päivästä tääl mun porukoilla. Nää kuvat kuvaa tätä ehkä parhaiten. Kahvipyrytys ja ton jälkeen haravoimaan, parasta ehkä tai sitten jotain niin kamalaa. Ainaki oli vaikeuksia päätyy tonne ulos paskasateeseen. Mutta tässä fiilikset eiliseltä.

En mä tiedä, naurattaa ku näitä kattoo. Sekin huvittaa, että haravoin vielä eilen illalla kasin aikaan, ku lunta oli muutama sentti maassa enkä ees nähny missä niitä lehtiä oli. Huips, itkin sisäisesti ja nauroin ulkoisesti. Hoin itselleni "haravointi on ihanaa. niin on kivaa, nautin. parasta mitä tiedännnnn...", että pystyin jatkamaan.
Roope seisoo vieressä ja nauraa. Teki välillä mieli heitellä sitä mädillä omenoilla :3 ÄH(-)ÄH. Mut sisällä ootti kahvinkeitin ja ruokaa, sohva ja glögi, yöllä sitten kodikas peti meiän porukoilla, parvella. Huisin kivaa. Tänä aamuna sitten herätyssirkus alkoi pyörimään puoli seiskan aikaan. Heräsin joskus kasin jälkeen, Ropsu vasta ennen ysiä. Herätyssirkuksella tarkotan mun kummipoikaa ja samalla siskon nuorimmaista Akselia. Oh noes, miten se jaksaakin.


Taivaalta tippuu edelleen aina ajoittain valkoista ja märkää eli lunta ja mun konssit ei ehkä kestä näitä arktisia olosuhteita. Mä pelkään niitten puolesta. Niitä kenkiä ei ainakaan oo tarkotettu haravoimiseen tai lumessa telmimiseen. Sen oon huomannu. Nyt Lana Del Rey ja jälkiruokakahvit. Ehkä me pyrytetään vielä illalla, who knows. derp.

Sacrament of Wilderness

Mä oon oikeesti kipeen tai jotain. Siis se, että mä herään oikeesti kymmenen aikaan, avaan koneen ja istuin siin ehkä yhteentoista asti ja aloin siivoomaan. Mulla oli ihan älyttömästi vaatteita lattialla, astioita pöydillä ja kauheesti pölyä lattialla (vaikka oikeesti tää lattia imuiroitiin viimeks pari viikkoo sitten). Mä imuroin ja pyyhin pöydät ja muut tasot ja viikkasin vaatteet pois lattialta, tiskasin astiat ja nyt mun tiskipöytäki on tyhjä, puhas! Onnellisuus. Osittain. Huomenna en vois enää olla onnellisempi. Oikeesti. Ai että! Elämäni tärkein ihminen tulee huomenna Jyväskylään. En millää jaksais odottaa. Enää 12h nii nään sen.

Mutta öö tää päivä. Mä lähin keskustaan siivousurakan jälkeen ja siellä näin ensimmäisena Kiiaa pressossa ja sitten sieltä kiidinkin nopeasti mestarin herkun kautta matkikselle Suvin seuraks ja oivoi sitä jälleennäkemisen riemua! Halattiin varmaa minuutti putkeen ja istuttiin sitten alas ja molemmat jotenki jääty aluks, aw. Mut sittenku siit tilanne tasottu nii mentiin ulos juttelee ja kyllähän me muuten juteltiinkin! Kaikki asiat käytiin läpi, mitä Tampereella oli tapahtunu ja mitä Jyväskylässä. Että olikin ihana nähä sitä ihmistä pitkästä aikaa, viimeks nähty noin 3kk sitte. Tuntuu ihanko ei oltais nähty puolee vuotee ainakaa!
Siin sitten joskus neljän jälkeen Kiia, Nicole ja Jusu ilmesty siihen meiän luokse asemalla ja sit siinä sekoiltiin, naurettiin ja oltiin keskenämme siihen asti, et Suvin bussi takas Tampereelle lähti. Oivoi, oli harmi päästää se sekopää pois Jyväskylästä ku vihdoinki nähtii :c No mut mä meen käymää Tampereel marraskuussa ja se on _lupaus_.

Mut tosissaan, Suvi lähti Tampereelle nii me mentiin sitten Kiian ja Nicolen kans pressoon istumaan ku Jusu lähti kotiin. Jossain vaiheessa Petu liitty meidän pieneen seurueeseen ja istuttiin kivasti pressossa kasiin asti kunnes seki meni kiinni. Samoihin aikoihin Kiia lähti kotiin ja jäätiin keskustaan palloilee Petun ja Nicolen kanssa. Ehittiin kokee kamala läskikriisi Nicolen kanssa ja ihailtiin ohikävelevien ihmisten hoikkia jalkoja.
Pikku-Emmi ilmety ennen ysiä siihen paikalle ja lähtikin samantien Maree vastaan, ku Mare oli tulossa Helsingistä. Jassu tuli siihen meidän luokse ja meninkin sitten samantien puhumaan Suvin kanssa kun se soitti mulle ja pyyti mua menemään Tampereelle ekalla pikajunalla mikä olis lähteny. Sen puhelun aikana Mare ja Emmi käveli siihen meidän luokse.
ihmiset rupes valumaan koteihin puol kympin aikoihin oliskohan ollu ja me jäätiin sitten Nicolen kanssa vielä vähäks aika keskustaan istumaa oottamaan sen iskää. Meinattiin mennä mäkkäriin mutta sitten ei jaksettukaan liikkua, koska tavotteeva hoikat jalat hoikat jalat hoikat jalat! Nicole lähti joskus ennen kymmentä ja mä sit lähin käppäilee Kuokkalaa kohti siitä sitten. Kävely oli ihan kivaa, koska HOIKAT JALAT HOIKAT JALAT ja unohin hassusti mun skootterin sokkarin parkkihalliin. Sitä vitutuksen määrää.

Mutta Nicole. Nicolen kanssa me tutustuttii jo reilu vuos sitten varmaan mutta nyt vasta alettu hengaamaan ja juttelee enempi. En ois varmaan ikin uskonu et mä saisin mun ympärille tämmösen kaveriporukan viel joskus. Tämmösen, minkä kanssa oikeesti syntyy älyttömästi insidejuttui ja sitä juttuu tulee muutenkin koko ajan vaan lisää ja lisää! Ei meinaa välil loppuu ollenkaa. Mutta Nicole on oikeesti aivan älyttömän ihana ihminen, mun hunajapupu♥! Okeiokei, läppä mut tosi tärkee se on. Love you hun♥

Jusu. Mun pikkuveikka, ei tietenkään biologinen mut voi vitsi et jaksankin välillä kantaa siitä huolta, vaikka se onkin jo iso poika! Ollaan Jusun kanssa tunnettu reilu vuos ja meillä on ollu riitoi tai pikku kinaa aina välillä mut aina saatuu puhuttuu ja ku olin aikamoinen mulkku tossa yhessä vaiheessa nii ihmiset kivasti sit alko vähä ehkä välttelee mun seuraa tai jotain tapahtu mut onneks pari ihmistä sano sen mulle suoraan. Jusu tais pienesti mainita asiasta mut ei se nyt niikää siitä suoranaisesti sanonu. Mutta nyt meiä välil pitäis olla taas kaikki okei ja siis Jusu on mulle tärkee, tosi tärkee. Mä tiedä mitä mä tekisin jos se nyt laittais välit poikki. Pikkubro, ethän jätä mua? Love you♥! Mutta yäh, Jusu on semmoi ihminen et sen kans tulee tehtyy hullui juttui. Me ollaan kahesti värjätty sen hiukset sokkarin vessassa. Taino presson vessassa. Me ollaan lähetty keskel yötä ulos potkii ja heittelee semmosta pientä pehmodelfiiniä, me ollaan valvottu öitä putkeen ja oltu ihan kuolemankielissä sen väsymyksen takia. Jusu on tehny mulle lävistyksen, se on nukahtanu kesken ruuanlaiton. Meiä ystävyyden välillä on ehtiny tapahtuu ihan älyttömästi kaikkee ja viel tulee tapahtuu !! Oot oikeesti ihana. Mulla itseasiassa on ikävä meiän keväisiä datausöitä, kun kuvattiin kauheen pitkiä videoita missä vaa höpötettii kaikkee shaibaa ja sit naurettiin ihan älyttömästi liikaa jälkikätee ku katottii niit koneelta ja tehtii omii remixei niistä! Milloi uudestaa :3?

Tämmönen tää päivä. Mitä teillä?

Dark chest of wonders

Mistä tällä kertaa kertoisin. Mun paheet. Ei niitä montaa oo. Ehkä sen takia onki hyvä kertoo niistä, eipähän tuu pitkää tekstiä. Mä lasken itelläni paheiks tupakoinnin, alkoholin, hultittoman rahankäytön, liiallisen mustasukkaisuuden ja itsekkyyden. Noista onkin hyvä kertoa.

1. Tupakka
Siitä en pääse yli enkä ympäri. Oonhan mä kovasti yrittänyt lopettaa, uudesta vuodesta lähtien oon koittanut valmistella mun aivoja nikotiinittomaan elämään mutta hyvin savuaa vielä. Tupakasta puheen ollen, voisinkin käydä tupakalla. Mutta siis tosissaan. Alotin tupakoinnin kunnolla vuos sitten kesällä. Eihän mun pitäny ollenkaa alottaa mut jotenki se vaa lähti siitä. Ja mä tein sit uutena vuotena lupauksen, että lopettaisin. En lopettanu. Seuraavaks kelasin, et tupakoinnin lopettaminen voiskin olla mun synttärilahja itelleni. No, synttärit tosissaan oli kesäkuun alussa enkä varmaa ikinä oo polttanu näi paljoo päivän aikana mitä nykyää.. Hyvä mä, taino hyvä mun keuhkot. Siinä minä pikku tupakoitsija. Hyihyi. Mut tää oli tosiaan viel sitä aikaa ku olin tosi poika. Olin poikamaisena paljon kuumempi mitä nykyää.. Mutta sille ei voi mitään, että ihmiset menee ja muuttuu tällee. Niin se vaa menee, tää on sitä elämää. Ja olin vaa rennompi tommosena, en mä tiedä. Jotenki semmoi kutina, et nyt ku oon naisellisempi nii oon paljo hiekkapillumpi. Eih, ei kivaa. Pitää laittaa itenni johonki kunnon kuritukseen täällä kotona. Varmana häviää mun hiekkapimpymäisyys. Ei se oo muitten puolesta kiva, jos mä meen ku myrsky eteenpäi ja rageen iha liikaa. Mut mun raget välillä johtuu siitäki, jos en oo saanu tupakkaa. HAHA! Eli varokaa ihmiset siinä vaiheessa ku mä alan lopettaa tupakanpolttoo....

2. Alkoholi
Ja sen liikakulutus ajoittain. On ihmisiä, jotka käyttää alkoholia muakin enemmän mutta itelleni tää nykyinen määrä mikä menis kurkusta alas on liikaa. Se, että mä saatoin oikeesti pitää kuukauden ajan koko ajan kaljan pari jääkaapissa alko menemään vähä yli. Olin mä tossa kolme viikkoo juomatta itseasiassa mutta sitten lähti taas vähä lapasest perjantaina, ku oltiin mun kämpillä juomassa porukalla. Ja edelleen kaks kaljaa jääkaapissa. Hmm. Nyt kuha selviin tän viikkosist kavereitten tupareist nii sit alotan taas sen absolutisti elämän. Hyvältä kuulostaa, niin munki mielestä.
Meinaan, että alkoholin vaikutuksen alasena mä oon joko itkunen, rageen ihan vitusti liikaa, mökötän ja pidän mykkäkouluu tai sitten oon ylihilpee. Ja nyt lähiaikoina päällimäisinä moodeina on ollu rage ja itku. Nii ei kauheesti innostais enää itkuskella pitkin jkl.

3. Hultiton rahankäyttö
Hyi, mä niin vihaan puhuu tästä. Porukat on jaksanu toitottaa mulle tästä aiheesti niin ikuisuudet, että alkaa tulee korvista ulos. Mutta kun mä en vaan sitä rahaa osaa käyttää. Mä en tajua mikä ongelma siinä oikein on. Ei mulla kuitenkaan oo sitä rahaa nii paljoo, et mulla olis muka jotai mahollisuuksii käyttää sitä miten vaa. Mun pitäis osata säästää ja käyttää ne mun pikkuvarat kaikkeen järkevään. Esim semmosiin asioihin mitä tarttisin tänne kotiin. Mutta eih, mä ostan karkkia ja ruokaa. Tai leffoi tai jotain. Tsiisös. Rupeen lyömää kohta päätä seinää tän takia ku en opi.

4. Liiallinen mustasukkaisuus ja itsekkyys
Myönnän, että mä vetäsäsen kilet ihan turhasta ja tyhjästä, mikä on tosi perseestä sitä toista osapuolta kohtaan. Ja sitä kolmatta. Nomutta kyllä mulla tulee mustasukkasuuskohtaus niskaan, jos joku onkin kiinnostavampi ku minä. Mutta sekin kiinnostavuus saattaa johtuu siitä, että mun kanssa sitä ollaan 24/7 ja muita näkee kerran päivässä. Joo, tajuan. Yäh, mut tämmönen mä oon. Jos ei pää kestä nii kävele. Mä oikeesti oon yrittäny hillitä mun mustasukkasuutta ja oon osittain siinä onnistunukki. Oon vaa päättäny olee välittämättä. Mutta jos pitäis kokonaa olla olematta mustasukkanen nii IN YOUR DREAMS, ei tuu onnistuu multa ikinä. Koska välillä pelkästää jo se, et puhut jolleki ilosemmi ku mulle, aiheuttaa mulla mustasukkasuuden tunteita. Tiedän, hullua.

True story

Mä olen itsekäs ihminen. Mä haluan pitää asiat itelläni. Mun rahat on myös mun rahat. Samoin mun tupakat. Mun ruuat ja mun mässyt. En mä jaa nii kellekää. Ja jos nukun nii sillon mä myös nukun. Mä en herää kenenkää soittoihin tai viesteihin keske kaiken. Ihmisissä sama. Jos joku on mun paras kaveri ni sehän ei lähe kävelee noin vaa ja ala kaveeraamaa jonkun muun kanssa. Tai, jos joku ulkopuolinen tulee omimaan mulle rakkaimpia ihmisiä. Ah, että mun silmistä lyö liekit ja se on aina niin niin lähellä ettenkö olis vetämäs sitä turpaan siin samantie. Mut oon tätäki koittanu hillitä samalla tapaa. En mieti sitä, unohan sen, en välitä. I don't give a shit. Annan ihmisten mennä niiku ne ite haluaa ja kenen kanssa vaa. Menkööt vaikka sänkyy asti. Niiku niin ja näin ja noin, mmmmmmmm ;---))))))

Okeiokeiokei, nyt meni jo yli. Helvetti, ku alkoki taas ärsyttää. Mur, eih nyt lopetan. En vaan välitä. :-) Ei tämmöi asia kuulu mulla millää tapaa, NOU. Silti mä vaa aina tökkään nokkani muitten asioihin. Miksen mä ikinä opi?


Tsiisös. Mä tiedän, että tästä postauksesta tuli aika tekstintäyteinen muttakun en mä keksiny mitää kivoi kuvia :c Nomutta joo, ehkä se ei haittaa. kerrankos taas pitkästä enemmä tekstiä ku kuvia. Joo. Ajatellaa näin. Nyt mun pitää ruveta siivoomaa tätä huonetta ja valmistumaan keskustaan lähtöön. Ja jos mä viel tänää oon menossa sinne Sinnalle yöks nii huaaah, mulle tulee kiire, koska pitäis jostain repästä 7,40. Help meh.

You don't even know my name

VAROITUS! LIIKAA TEKSTIÄ TIEDOSSA..

En oo ikinä kirjottanu tänne blogiin itestäni esittelytekstiä. Se on vaan jotenkin jääny. Toisaalta, en ees muista mitä mä kirjotin mun ekaan postaukseen tänne.. Hetkinen, käyn katsomassa!

Ah joo, kerroin mun Justin Bieberin keikkalipusta. Eli täällä ei oo kerrottu musta mitään pääpiirteittäisiä ominaisuuksia niinkuin yleensä mainstreaminä kirjoitetaan yleensä blogin ensimmäisessä tai toisessa postauksessa. Jotenka siis, elikkäs, eli joo. Aikomuksena olisi valasta teidän pikkuvalaiden aivoja itsestäni. Kuka mä olen? Mitä ajattelin tehdä mun elämällä? Mitä oon tehny mun elämällä? Mitkä on mun motiivit blogin kirjottamiseen? Kiinnostuksen kohteet, harrastukset, paheet.. Tän tyylistä. Sit väliin voisin vielä laittaa kuvia itsestäni tästä vuosien varrelta. Tietenkin laitan aina vuosiluvut niiden kuvien alle, että tiiätte vähän minkä näköi oon ollu minäkin vuonna.

Tää on yläaste_ajalta eli oliskohan vuos ollu 2009, syksy

Ja voisin vielä sanoa sen, että jos ei kiinnosta lukee esittelyä minusta niin kirjoita sitten oma teksti blogiis, facebookiin tai jonnekin mut älä ala kirjottaa elämänkertaas mun blogin kommentteihin, koska mä sitä sieltä kuitenkaan lue. Tai, jos aiot antaa ei_rakentavaa palautetta _anonyyminä_ eli haukut tai potkit täysin maan tasalle, niin unohda. Se ei mua hetkauta, mä en tätä blogia alkanu kirjottaa sen takia, että muilla olis kivaa luettavaa. Kirjotan tätä lähinnä itelleni. Ja, jos joku viel alkaa kehottaa mua menemää pväkirja ostoksille, koska mun teksti on niin surullista. Öö, mun päiväkirjan teksti on miljoonasti surullisempaa. Miettikää ennenku kommentoitte. Mä en halua kuvainnollisestikaan repiä teiltä päitä irti. Vaikkakin se olis todella nautinnollista. Mmmm, mutta asiaan siis.

Joo, tää oli vuos 2009, syksy

Olen siis Emma (emmanen, ems, enna, empzer), 19 vuotias tyty Keski-Suomesta ja asustelen Kuokkalan keskustassa omillani jonkun random kämppiksen kanssa soluasunnossa. Tää on aika rentoo, koska mun kämppi ei oo melkee ikinä täällä. Eli pystyn popittaa nii paljon ku haluan! Siitä tulikin mieleen, että laitanpas musiikkia. Ah.
Musiikki on oikeestaan sitä paitsi yks mun elämää kannattelevista asioista. Samoin elokuvat, kaverit ja tietokone. Mun musiikkimaku on oikeesti lähes laidasta laitaan. Soleysta Bring me the horizonii. Tän hetken lemppareita on Chisu, Roman Lob, Pierce the Veil, Soley, ja perus amispoppi. Eminemkin on tullut mun yheks lemppariks ihan tässä parin pvän sisään. Ah, se mies. Jippu kans. Sen naisen sanotukset on jotain tosi vaikuttavia ja sen biisi "väärinpäin lentävät linnut" on ehdoton suosikki. Mä itken sen biisin aikana niin paljon. Niin kamalasta asiasta laulaminen on vaikuttavaa. Ei kaikki laula parisuhdeväkivallasta.

Syyskuu 2010 eli lukion ykkönen

joulukuu 2011

Elokuvat. Niitä on mun pään sisällä miljoonia. Enemmän mitä mun facebookista löytää tai mistään muualtakaan. Oon nähny niitä yleissivistykseen kuuluvia teoksia niiku myös semmosia ei niin kuuluisia pätkiä. Elokuvia laidasta laitaan. Ainoo genre mille en oikee lämpee on nää suomalaiset leffat. Mä en tiedä mikä niissä on. Vaikka ne leffat oiskin arvosteltu huipuiks nii en mä jaksa innostua. Ei sillä, oon mä niitäkin kattonu ja joo, pääpiirteittäin tosi upeita elokuvia mut en mä niitä enää toistamiseen halua kattoo. Oon nyt hurahtanu kauhuleffoihin ja niitä nyt tullu katteltua muutama päivä putkeen. Yleensä kaverin kanssa, koska yksin en uskalla. Musta tulee muuten kauheen paranoid ja siin vaihees olisin tyylii hyppäämäs parvekkeelta alas. Hyvä mä. Viimisimpinä leffoina katoin The Hills Have Eyes I ja The Hills Have Eyes II. Toi toinen osa oli jotenkin tosi tylsä ja ennalta arvattava mut ykkösessä oikeesti kuolin. Joo, siinäkin oli kohtia, mitkä pysty ennustaa mut hyi. Voisin kyllä kattoo ne uudestaan, ei siinä mitään. Etenkin sen ekan osan.
Tän hetken suosikit on Angus, thongs and perfect snogging ja The bounty hunter, Les miserables ja Anna Karenina.

Vähä mite oon muuttune puolen toista vuoden aikana

Kavrut. Tässä nyt ne tärkeimmät ja rakkaimmat. Joonas, Kiia, Inka, Roope. Voin kertoo teille lyhyesti noista ihmisistä pian. Mutta kaverit on mulle kaikki kaikessa. Vaikka mulla menee hermo osaan välillä, ne on mulle tärkeitä. Mulla on kavereita enemmän ku ystäviä. Ystäviä muutama. En mä sitten tiedä, mikä mä olen niille. Mutta yh, kavereitakaan ei ole paljoa, tuttuja löytyy vaik muilleki.

Joonas

Heinäkuu 2012 oli mein pikkuserkun konfisjuhla.

Mun pikkuveikka. Taino isohan se jo on. Meillä on ollu tietenkin pienempänä tyypilliset sisarustappelut ja kyllä mun naama onkin sen näkönen, et jonkin näköstä iskua oon ottanu vastaan. Asuinhan mä sen ihmisen kanssa melkein 19 vuotta samassa talossa mutta nyt vasta oon tajunnu sen, kuinka tärkee mun veli on mulle. Nykyään me jutellaan melkeen mistä vaan, millon vaan. Se laittaa mulle viestiä ja mä sille. Joonas tulee kysymään jotain asiaa liittyen sen parisuhteeseen tai kouluun tai kavereihin nii mä koitan parhaani mukaan antaa järkevän vastauksen, mikä saattaisin auttaa tilanteeseen jotenkin. Joskus jauhetaan vaan paskaa. Okei, kyllä mulla vieläki menee hermo siihen, jos se tahallaan ärsyttää silloi ku meen käymää porukoilla. Toisaalta, se on meidän tapa osottaa sitä rakkautta; se ärsyttää ja mä raivoon. Kyllä me osataa olla ihan kiltistikin.
Osataanhan me tietenkin käyttäytyä hyvin sillon ku pitää mutta muistan kerran yksissä hautajaisissa. Sitä naurun määrää. Porukat häpes meitä sillon enemmän ku mitään. Heitettiin kuolleista läppää ja hihiteltii takarivisissä penkin takana. Hyvä me, or not.

Kiia

Jassun synttäreiltä.

Kiia on mun pikkunen. Sen kanssa me juorutaan ihan älyttömästi kaikesta semmosesta, mistä ei muitten kanssa pysty. Muistan ku meillä tuli Kiian kanssa pientä kinaa tossa keväällä mut onneks saatiin sovittua, koska Kiia tuli aika lyhyes ajas mulle tosi tärkeeks ja se on mulle kui pikkusisko, semmoi rakas :3 Mä niin toivon, et Kiia pysyis mun kaveriporukas ja etenkin siin parhaimmistos pitkään pitkään pitkään. Ei häviäis sielt mihinkää! 

Mä voin soittaa (taino pyytää Kiiaa soittamaa mulle) ihan millon vaa ja se soittaa, jos sillä ei oo kiire tai ei oo koulussa. Saan itkettyä sille sen mitä mun päässä liikkuu ja se tekee samoin. Pyrin aina tukemaan sitä ihmistä niin hyvin kun osaan. Koitan antaa semmosia neuvoja, joita esim mun isosiskot antais mulle semmosis tilanteis. Oon Kiialle ku isosisko, feels great! Love you baby! Meiän pitää Kiian kanssa kyllä nähä joskus sillei oikeesti ajan kanssa, koska meillä on ihan älyttömästi puhuttavaa eikä me olla nyt oikee keretty näkee, koska Kiian koulu ja mun aikaansaamattomuus. HUAAAAAAAAH !

Inka

Tässä kuukauden sisää sanoisko, Inkasta on tullu mulle oikesti melkee ko paras kaveri. Se soittaa mulle aina ja kertoo, jos joku painaa sen mieltä. Mä pyydän sitä soittamaan, jos mua itkettää ja haluan puhua jonkun kanssa. Inka on tommoi muru, hirmu tärkee ja rakas ihminen. Oo mun elämäs aina, jooko? Meillä on tullu se hiljanen tauko meiän kaveruudessa. Semmonen riita. Mutta me saatiin sovittua ja puhuttua asiat selviks. Nyt ollaanki oltu väleissä kesästä asti! Inka on parasta.
Toi kuva meistä on otettu kaupungin teatterin katolla, kun oltiin istumassa päivää kaveriporukalla sivistyneesti nauttien. Se oli hyvä päivä!
Inkalla on myös kisu nimeltä Pikseli ja se on kauheen sulonen. Oon nähny sen pari kertaa :3

Roope
Viimisenä mutta rakkaimpana Roope, eli Anki. Tai sitten toistepäin, en tiedä. Mä tutustuin Roopeen kunnolla vasta Vapun aikoihin. Oltiinhan me oltu samassa koulussa koko vuos ja samoissa piireissä pyöritty mutta nojaa. Mä en tiedä mikä siin ihmises oli ja nykyään on, ku siis sillonku mä näin Roopee ekoi kertoi mä niiku kiinnostuin siitä heti. Mut päätin antaa olla, unohtuu, koska mulla ei ois ollu siihe ihmisee mitää mahollisuuksia. Sitte tuli hassusti vappu ja huips. Mutta öö öö Roope tietää musta kaiken. Valehtelematta. Joissaki tilanteis riittää, et Roope kattoo mua silmiin ja se huomaa heti, jos mun mieltä painaa joku asia tai oon muuten vaa surullinen, väsyny tai ilonen. Se ihminen lukee mua ku avointa kirjaa. Oh no.
Ja mä myönnän, et oon tunnen olevani melko hukassa tääl Jyväskyläs silloi ku se on jossain muualla maailmalla. Ei siis siin, osaan olla yksin mut tottunu siihen et oon sen kanssa joskus jopa 24/7.
Roopen kanssa meillä on ollu jo monta leffamaratonia ja heh, se on kivaa. Ostettu joskus mässyy ja välil vaa maattu ja katottu leffoi. Hirmurentouttavaa. Ja tää on tosi ärsyttävää, koska haluisin höpöttää tästä ihmisestä, vaikka kuinka paljon mutta en mä sitte viiti kuitenkaa. Joku ehkä lukeeki nää tekstit. Hui.

Nyt on kyllä tullut melkosesti tekstiä kirjotettua. Ja oon ehkä puolessa välissä mun jutuissa :D
Mutta esim nyt nää mun motiivit tän blogin ylläpitämiseen. Yksinkertaista, oman itteni toteuttaminen. Tekstin ja kuvien kautta koitan purkaa sitä mitä mun mielessä liikkuu. Välillä saatan ottaa joitain "taidekuvia" ja laittaa niitä tänne sen takia, koska nään ne hienoina. Mä kirjotan tätä blogia lähinnä itelleni. Taino suurin osa teksteistä on mua itteeni varten. En mä ajattele sitä, et mun tekstien pitäis olla kivoja muitten mielestä. Tai et näitä tekstejä pitäis olla kiva lukee. Ei, mä kirjotan siitä mitä mun pääs liikkuu, oli se sitten kivaa tai ei. Ja mulle on oikeesti turha tulla urpii päiväkirjaostoksista, koska mun nykyine pvkirja ei ees kestä päivänvaloo, koska ne tekstit on niin synkkiä. Kiitos.

Mulla oli joskus ton väriset hiukset ! Olisko ollu maaliskuu 2013

Elämä. Mun elämä oli ihan jees kevääseen 2012 asti. Sit tapahtu jotain. Syksyllä 2012 mulla todettiin keskivaikee masennus ja sit olinkin osastolla reilun viikon itsetuhosuuden takia. Siitä sitte aloinkin seurustelemaan marraskuussa Jassun kanssa ja tuntu et aloin olee parempi. No, me erottiin Jassun kanssa maaliskuun 20. pvä ja tota no mun psyyke vähänniiku romahti mut en mä sitä näyttäny muille niinkää. Sit toukokuussa vappuna tutustuinkin Roopeen paremmin ja mun psyykkeen tila alko kohentuu. Oon nyt sitte tässä kesän ja syksyn aikana ite vähä paskonu mun psyykettä ja se nyt ailahtelee koko ajan, ei oo ikinä sillee vakaa. Mutta tässä mä taas kokoomas itteeni. Koulut kusi, jotkut kaverisuhteet kusi. Hyvä mä, tai sitte en.

Sepän lukiossa neljättä vuotta opiskelemassa, taino yritän. Mutta taitaa toi koulu jäädä kesken. Tän viikon ainaka pitäis viedä eroanomus kansliaan ja oottaa päätöstä. Sit päätöksen jälkeen marssia työkkäriin. Jos vaikka töitä löytyis. Ilmottauduin tammikuussa 2014 olevalle maalari tutkinto paskaan, koska se vaikutti kivalta. Tuskin pääsen sinne mutta yritys hyvä kymmene. Tulevaisuudes voisin ehkä haluta oikeesti sen ammatin ja työpaikan. No, kaikki aikanaan

 Mun sormet alkaa väsymään ja menemään tunnottomiks ku oon kirjottanu tätä postausta jo neljä tuntia, hui. Pitkästä aikaa taas näin liikaa tekstiä ja kuvia. Älkää ahistuko. Ei tuu toistumaan enää. Nyt voisin ehkä syödä leivän, en oo vielkää syöny mitää muutaku ainoostaa yhen paulavanukkaan ja polttanu yhen tupakan. Holy shit. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaa. Taino nyt etenki ku alko ajattelee ruokaa ja nälän tunnetta.
Mutta tässä vielä mä ja Sinna, MUN BRO !! Ikävä jo :c

He stood there with his knife but we had spoons and fire

Kerranki jaksoin kaivaa mun kunnon kameran taas kaapin pohjalta käyttöön. Se tunne kun hieman laitoin hiuksia ja ehkä vähän silmiin jotain ylimäärästä ja säätelin vähän valoja mun huoneeseen. Ah, pikku omatekone studio, mikä vähän kusi valotuksen suhteen mutta silti. Mun mielestä tuli kivoi kuvii, mitä mieltä?

Alimmassa kuvassa on tarkotuksella semmoi efekti, mikä heittää tommosen hassun keltasuuden kuvaan. Mut mun mielestä näyttää kivalta. Hyvin muute huomaa, et takana on muutama lyhyil yöunil läpästy yö. Mukavat mustat alueet mun silmien alapuolella (as known as silmäpussit). Hohhoi, ehkä alan taas nukkumaan. Kuvatki saattais näyttää paremmille.

Tekstin otsikko on yhdestä biisistä. Soley - Kill the clown. Löysin ton artistin Petun kautta keväällä 2012 enkä vieläkään oo ehtiny kyllästymään ton naisen biiseihin. Suosittelen kuuntelemaan. Vähän erilaista musiikkia verrattuna tän pvän popituksiin. Semmosta rentoo nukahtamismusiikkia. Ihanat sanat ja melodia.

Ehkä mä kuolen perjantaina, ehkä en. Sitten nähään.

Lähiarkistoa ja video toukokuulta

Mä löysin ehkä höpöimmän videon mun puhelimesta. Siis se on toukokuulta ja me ollaan Roopen kanssa Jusulla. Se on oikeesti aika tosi sulonen. Ricokin on siinä! Nyt mun pitää vaan oottaa, että se siirtyy mun puhelimesta koneelle bluetoothin kautta. Ottakoot oman ajan sen kanssa, mulla ei ole kiire mihinkään!

Videoista puheen ollen. Mä kuvasin äsken kakskin videoo mutta ne on todella järkyttäviä. For real. Mut jos mä saisin esim Jusulta kameraa lainaan ja jotenkin ehkä muutettua mun ääntää sen verran ettei se kuulosta kissan raiskaukselta nii voisin ehkä ajatella jonkin näköstä videopostausta? Hyvä vai huono idis? Yh, help meh.
En mä tiedä, kuolkaa tolle videolle. Mä en tykkää mun äänestä yhtään enkä itestäni muutenkaa mutta tuota tuota, tuskin toi nyt iha täysin tappava sitten kuitenkaa oo.

Sit semmoi, että tsekatkaa tää pien muutos meitsis! Olin viel maaliskuussa 2013 melko pyörees kunnos. En sitte tiiä mitä on tapahtunu mut nykyää oon aika pikkanen. Jopa poikie puolen 170 kokoset housut menee mul jalkaa! Ei ois menny ees kuukauskaa sitte viel ._. This is so weird. Mutta kivaa! Useempikin ihminen on huomannu tän muutoksen mussa ja mun nuorin isosisko oli ihana, kun se tuli sanomaan mulle "MITÄ SULLE ON TAPAHTUNU?! OOT NIIN KUIHTUNEEN NÄKÖNEN!". Aww, niinhän mä olen vähän kuihtunut. Mutta vain vähän.

Miksi koskaan sinut kadotin

Juttelin Suvin kanssa pitkästä aikaa. Oli jotenki tosi kivaa, tuli hirveen nostalginen olo kauhee ikävä sitä ihmistä. Miu :c Meistä löyty kaks yhteiskuvaa, jotka ehkä voittaa kaikki.

ekat kaverikuvat Suvin kanssa :3

Mä muistan kun me tutustuttii Suvin kanssa. Oikeesti siis se ihminen oli jotain niin ihanaa. Sen luokse pysty aina menee ja siis me juteltiin ihan älyttömän paljon. Olin Suvin semmonen pikkunen, taian olla edelleen :3
Me taidettiin Suvin kans nähä ekaa kertaa joskus syyskuun alussa, minkä jälkee alettiin juttelee eka galleriassa ja sitten vasta facebookissa. Sitte me alettiin näkee useemmin keskustassa. Siit ihmisest tuli mulle oikeesti ihan älyttömän tärkee, niin se on edelleen.


Ekan kerran ku menin Suville, Jassuki oli siellä. Tais olla syysloma aluillaa sillon. Suvi ja Jassu alko tekee jotain ruokaa, mä menin keittiöö ja sitte jotenki Suvi onnistu roiskuttaa kaikki mustikkakeitot pitkin hellaa. Oli siinäki meillä kokin alku :3 Siinä sit siivoomaa ja mä nauran ja itken samaan aikaan. Tuotin tuol kämpäs sillon ainoostaan huonoo onnee :c

tämmöstä jälkee

 Suvi. Mitä mulla tulee siit ihmisest mieleen? Ikävä, Tampere, seura, kahenkeskiset tyttöjenillat, se viikko ku olin sen luona yötä koska kotona ei ollu hyvä olla. Suvi oli mulle semmonen tuki ja turva. Meillä oli oikeesti niin parasta aikaa aina kahestaan. Me naurettiin ihan liikaa, me juoruttiin, juteltiin, itkettiin, syötiin, nukuttiin, riehuttiin. Tän reilun vuoden aikana me ollaan ehitty erota ja alottaa alusta, puhtaalta pöydältä. Tää on kivaa, koska musta oikeesti taas tuntuu et oon saamassa yhtä mun elämän tärkeimmistä ihmisistä takasi. Suvi on muuttanu mua tosi paljon ja sillä oli aika paljon merkitystä siin mimmoi oon nyt tässä vuoden sisään ollu. Ei, en oo mielistelly mut oon pyrkiny pitää esim mun luonteen hyvällä puolella.

Tän parempaa ei oo :c

Toi on ehkä paras kaverikuva meistä kahesta. Mut sitten ku meen käymää Suvin luona Tampereella nii meiän on _pakko_ ottaa parempi kuva! Missä näkyy me molemmat, kunnolla :c Mä tahdon semmoisen ! Mut ihan ekana mä haluan ylipäätään nähä Suvin. Mä haluan taas viettää sen kanssa aikaa. Muistan ku kesällä nähtiin ja meillä oli pientä pahaa kitkaa mein välillä. Mä pyrin välttelemään Suvin silmiä ja olin muutenki Suvii kohtaa tosi kylmä. Mut sitten me puhuttiin. Taino, Suvi puhu ja mä jäädyin. Suvi tokaskin siin tilantees, että "en oo nähny sua varmaa ikinä noi hiljasena". No mä jäädyin, koska Suvin puhe oli pelkästään totta ja mä oikeesti tajusin kui mulkku olin sillonkin. Mut sen jutustelun päätyttyä, sovittiin et alotetaan puhtaalt pöydält. Oltiin sinä päivänä juomassa ja loppuilta olikin oikeesti huisinhauskaa ku meki oltiin taas kunnol väleissä Suvin kanssa. MÄ TAHDON MUN SUVIN LUO :c ♥

Sitte vielä tää kuva. Ensimmäinen kuva meitsist vissii Suvin puhelimessa. Tää on myös Suvin taustakuvana :3 Se nainen on ihan höpö ja mun tulee koko ajan enemmän ikävä sitä.

28.1. enna housut jalkaan