Hello my little friends!
I'm not sure if you saw my English essay on my blog few years backwards. BUT I found it myself and thought it would be awesome to share it with you.
Social
network is quite a common term nowadays. You've probably heard people
talking about Facebook and Twitter. And if you haven't, god you've been
lucky! I mean that today people use all those virtual communities so
much and the websites are becoming people's new realities. It's so hard
to not be hearing anything about Facebook etcetera. I'm not judging you
or anything. I'm not the right person to do that. I must admit something
related to the topic. I'm a Facebook addict myself, so it's just easy
to me to tell you why these social networks are so popular.
Facebook
is like a drug. A drug with the most terrifying risks. At the beginning
you don't even notice them. It's enough if your friends are signed up
on the same site. And if the website has some kinds of apps like games,
horoscopes, it's even better. That's why Facebook is such an
over-popular network. But it's not the only one. Internet is full of
these tricky virtual communities with the same risks as Facebook. For
example Twitter. It's very easy virtual service where you can follow
celebrities and your friends. You can "tweet" your mood of the day and
your followers can star (as known as: like) and share it.
One
of the biggest reasons for the popularity of social network could be
the easiness. That's why MySpace is not s successful a website as
Facebook is.
People
just need easy and simple activities to do in their spare time. A human
is normally very social animal. We all know that. We have to express
our feelings and mood by photos, videos, statuses and music. On Facebook
and Twitter you can toy with all those elements whenever you want. On
the same sites you can chat with your friends. What could be more
perfect? Fresh air of course but... You know.
And this is how I did it in High school. Cool, huh?!
Kisses!
29. marraskuuta 2016
Enää kolme maanantaita Jouluun
Hei otukset!
Siitä onkin jo hetken verran aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin. Ei ole runosuoni sykkinyt, ei mielikuvitus ole laukannut tai mitään muutakaan ole tapahtunut. Noista syistä olen elänyt pidempää hiljaiseloa blogin puolella.
Maailmaan mahtuu monta ihmeellistä asiaa, joista yksi on seuraava...
Minusta tulee ylioppilas.
Olen aloittanut kyseisen projektin jo noin kuusi vuotta sitten (kyllä, 6 vuotta) ja vihdoin saan sen päätökseen. Samalla saan painotuotantoassistentin tutkintotodistuksen takataskuun, en voisi olla ylpeämpi itsestäni. Olen suoriutunut tehtävästä, jonka luulin olevan mahdoton.
Olettehan muuten huomanneet saman kuin minä?! Joulu on aivan nurkan takana odottamassa! Uskomatonta, kuinka nopeasti aika sujahtaa ohitse. Samalla tajusin tänään olleeni vuodenvaihteessa puoli vuotta (6k!) töissä nykyisessä työpaikassani. Suurimman osan ajasta "koulun ohella". Hulvatonta huomata, kuinka ajatusmaailma on muuttunut ajan saatossa. Vuosi sitten olin aivan naurettavaa seurattavaa, tein kirjoja koulussa enkä oikein muusta välittänyt. Paitsi nyt tietenkin Teeasta, Irmasta sekä muista yhtä tärkeistä. Kaksi vuotta sitten olin melkeinpä hunningolla. Olin vasta aloittanut painoviestinnän opinnot, jahtasin omaa persoonaani päättymättömällä polulla. Turvauduin usein alkoholiin.
Kolme vuotta sitten jätin lukion kesken (tämäkin tapahtui suurin piirtein näihin aikoihin) ja ajattelin hakeutuvani ammattistartille (amstalle). Kuinka naurettava ajatus. Kävin amstan saamatta ammattistartin tarjoamaa todistusta (olin hulttio, pyryharakka enkä keskittynyt mihinkään).
Nyt onkin hyvä keskittyä juuri tähän hetkeen. Elämä on mukavaa. Minulla on ylioppilaan paperit sekä ammattitutkinto. Suuntaan seuraavaksi ammattikorkeakouluun opiskelemaan aivan päinvastaista alaa, toisaalta myös kirjallisuus kiinnostaisi.
Tulimme viime yönä Teean kanssa Berliinistä. Berliinissä ollessamme totesimme Primarkin olevan syntiä ja silti keräävään suuren joukon ihmisiä puoleensa. Lankesimme mekin. Kirjoitan erillisen kirjoituksen matkastamme Berliiniin.
Nyt on kuitenkin aikani saattaa tämä teksti päätökseen... Työt alkavat olemaan loppumaan päin.
Pusuja!
Siitä onkin jo hetken verran aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin. Ei ole runosuoni sykkinyt, ei mielikuvitus ole laukannut tai mitään muutakaan ole tapahtunut. Noista syistä olen elänyt pidempää hiljaiseloa blogin puolella.
Maailmaan mahtuu monta ihmeellistä asiaa, joista yksi on seuraava...
Minusta tulee ylioppilas.
Olen aloittanut kyseisen projektin jo noin kuusi vuotta sitten (kyllä, 6 vuotta) ja vihdoin saan sen päätökseen. Samalla saan painotuotantoassistentin tutkintotodistuksen takataskuun, en voisi olla ylpeämpi itsestäni. Olen suoriutunut tehtävästä, jonka luulin olevan mahdoton.
Olettehan muuten huomanneet saman kuin minä?! Joulu on aivan nurkan takana odottamassa! Uskomatonta, kuinka nopeasti aika sujahtaa ohitse. Samalla tajusin tänään olleeni vuodenvaihteessa puoli vuotta (6k!) töissä nykyisessä työpaikassani. Suurimman osan ajasta "koulun ohella". Hulvatonta huomata, kuinka ajatusmaailma on muuttunut ajan saatossa. Vuosi sitten olin aivan naurettavaa seurattavaa, tein kirjoja koulussa enkä oikein muusta välittänyt. Paitsi nyt tietenkin Teeasta, Irmasta sekä muista yhtä tärkeistä. Kaksi vuotta sitten olin melkeinpä hunningolla. Olin vasta aloittanut painoviestinnän opinnot, jahtasin omaa persoonaani päättymättömällä polulla. Turvauduin usein alkoholiin.
Kolme vuotta sitten jätin lukion kesken (tämäkin tapahtui suurin piirtein näihin aikoihin) ja ajattelin hakeutuvani ammattistartille (amstalle). Kuinka naurettava ajatus. Kävin amstan saamatta ammattistartin tarjoamaa todistusta (olin hulttio, pyryharakka enkä keskittynyt mihinkään).
Nyt onkin hyvä keskittyä juuri tähän hetkeen. Elämä on mukavaa. Minulla on ylioppilaan paperit sekä ammattitutkinto. Suuntaan seuraavaksi ammattikorkeakouluun opiskelemaan aivan päinvastaista alaa, toisaalta myös kirjallisuus kiinnostaisi.
Tulimme viime yönä Teean kanssa Berliinistä. Berliinissä ollessamme totesimme Primarkin olevan syntiä ja silti keräävään suuren joukon ihmisiä puoleensa. Lankesimme mekin. Kirjoitan erillisen kirjoituksen matkastamme Berliiniin.
Nyt on kuitenkin aikani saattaa tämä teksti päätökseen... Työt alkavat olemaan loppumaan päin.
Pusuja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)