Mä olen uusi valtatie jota et löydä kartalta

Mitäköhän kerron. Psyyke kovilla taas vaihteeks, koska oon mulkku ja ajattelen asioita liikaa. Voiskohan jo alkaa irrottautuu tästä maailmasta? Voisinko olla vaikka viikon kämpillä puhelin kiinni? Täältähän mut löytää. Jos mä en olis tuolla menossa mukana nii en mä myöskään olis samalla kyrpä otsassa muille. Tavallaan hyvä vaan.

Ihanku mussa olis jotain vikaa. Taino, tietenkin mussa on. Mutta tässä asiassa. Älkääkä ees kuvitelko, että sanon ääneen sen asian. Se on ehkä naurettavinta ikinä, ja ihan mun oman pään sisästä. Tekis mieli huuhtoo ajatukset pois alkoholilla, vaikka sitä litkua ei ees tee mieli. Kunnonrännikännit ja sit nukkumaan ja aamulla kamalassa krapulassa siivoomaan.
Kouluahan mulla ei enää ole, koska kusin sen. Tällä viikolla viemään eroanomusta sinne, viemään hakemusta amstalle ja käyn vielä lukion koulukuvat hakemassa (, jos ne vaikka olis vielä opella....). Saan etanameilin mukaan raksulle :3
Mutta jospa tonne amstalle pääsis ja sit sitä kautta lähtis toi koulunkäynti taas vauhtii ja pääsis joskus opiskelee sitä ammattia ja sitä kautta sitten töihin, täältä mä tuun työelämä !

Mä en jaksa. Mä en jaksa enää kirjottaa tänne. Mä en jaksa enää stressata tätä blogia ja miettiä "pakko kirjottaa, pakko pitää elossa tätä paikkaa". Haluan jo lopettaa.