Me teimme matkan Kuopioon; minä, Inka ja Teea. Käytiin Ikeassa tuhoamassa ihmissuhteita, suurimmilta tuhoilta tosin säilyttiin onneksi.
^^^
OMG REALLY?! Aivan kuin mulla ei olisi muuta sanottavaa. Olisi mulla, me tehtiin hirmusti asioita tiistaina Kuopiossa. Meillä oli mielettömän mukavat automatkan sinne ja takaisin. Me syötiin ylihinnoteltua mäkkiruokaa Ikean vieressä sijaitsevassa Mc'Donaldsissa. Me kuunneltiin musiikkia, me laulettiin, reissun jälkeen me mentiin Vaajakoskella sijaitsevaan puistoon nauttimaan viinistä, potkimaan rantapalloa ja nauramaan.Mun kirjoitussuoni ei vain jostain syystä syki tänään. Ei sykkinyt eilen, ei kuukausi sitten, ei ole sykkinyt pitkään aikaan. Kirjoittaminen tuntuu vaivalloiselta, mieleni tekee tupakkaa koko ajan. Tämä on stressaavaa. Koneesta meinaa loppua akku kohta enkä jaksa ninjailla huoneen toiselle puolelle hakemaan piuhaa.. Loppukoot siis.
Makaan Inkun sängyllä, Pikseli harrastaa torkkuja purppuran karvamaton päällä. Televisiosta näkyy joku nimetön ruokaohjelma (niitä tullut lähestulkoon koko aamun, missä mun lastenohjelmat olivat aamu seitsemän jälkeen?!), kahvia on edelleen pannussa ja pannu päällä (pitäisi sammuttaa ennenkuin palohälytin alkaa huutamaan kahvinkärystä). Olen pyörinyt tässä pikkulinassa keskiviikosta asti. Olen ollut vahtimassa pikseliä. Taino eihän tuota neitiä tarvitse varsinaisesti vahtia, olen vain pitänyt seuraa sille ja ruokkinut sen. Olen myös onnistunut saamaan pikselin mustasukkaiseksi, jolloin se torvikisuli nappasi Teeaa nenästä. Voi raasut!
Kyllä minä käyn tupakalla, en odottele enää. Kuulin auton oven menevän kiinni (KUKA SIELLÄ '.' ??), nappaan lopun kahvin mukaan pihalle, hienoa. (Mä juntti olen jättänyt television mykistykselle. Ehdin jo hetken ihmetellä, ettenkö kuule enää...) Näin vain raivostuttavan blondin keimailemassa jossain mainoksessa, perään näkyi näytön yli heinäsirkan sarvet ja mulla on 5% akkua kirjoittaa jotain tänne loppuun.
-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-
Mä Laitoin koneen piuhaan tupakan ajaksi (ehtinyt latautua jo 12%'iin). Tulin istumaan sängylle, Pikseli seurasi perässä. Tuli hieromaan mun vasenta reittä, jatkoi oikeaan reiteen. Hellyyttävä eläin tuo on, nyt se lepää mun jalan vieressä ja kehrää. Tyytyväinen siis, luulisin. En valita (mun mustat vaatteet vaan on aivan täysin valkoisen karvan peitossa).
Oon aina tykännyt Pikselistä mutta nämä kolme päivää ja kaksi yötä ovat saaneet Pikselinkin pitämään meikästä (ainakin enemmän mitä aikaisemmin). Onnea siis on vahtia kisua! Se lepää vierelläni niin söpösti, etten millään viitsisi liikkua katsoakseni puhelinta (SAIN JUST ÄSKEN VIESTIN, HNGG). Nämä ovat niitä harvinaisia hetkiä, kun Pikseli oikeasti on näinkin kauan (ehkä 15min) mun vieressä ja vaan makaa ilman kynsimisiä...
Jos en näkis kisun hengittävän, luulisin sen olevan eloton (se ei pidä pienintäkään ääntä). Aaar, mun kahvikin on käsivarsieni ulottumattomissa ja ulkona alkoi satamaan vettä kuin saavista kaatamalla. Televisiosta tulee eläin ohjelma ja juuri tällä hetkellä näytetään kuinka kameleontti nappaa ötökän. Hervottoman hölmön näköinen kieli (sininen, täynnä suonia, limainen). TV ehdottomasti vieläkin mykistettynä.
Liikahdin pienesti nojatessani vahingossa eteenpäin, tunsin pienet kynnet mun reidessä, en nähtävästi _saa liikkua minnekään. Kahvini kylmenee, puhelimeeni sataa samaa tahtia viestejä sekä ilmoituksia kuin ulkona sataa vettä. Tarvitsen ilmeisesti tänne asuntoon jonkun, joka voi ojentaa minulle kaiken tarvittavan, joihin en itse ylety lyhyiden raajojen ansiosta.
Nyt on pakko liikkua, joku saattaa oikeasti kaivata minua.. Ja, kuten arvelinkin, Pikseli hävisi. Se meni ikkunalaudalle istumaan nappulakipposen kautta.
Muistan, kun tyyppi kehu mun kirjottamistapaa blogissa eläväksi. Sain arkipäiväiset asiat kuulostamaan mielenkiintoisilta lukea. Mä olen varmaan kadottanut sen taidon. Pian varmaan saapuu joku maailmanparantaja kertomaan mulle faktoja, kuten "Et ole koskaan osannut kirjoittaa mielenkiintoisesti", "nukahdin kesken lukemisen" tai muita väärentyneen fiksuuden tuotoksia. Onnea on kuitenkin se, etten kirjoita oikeastaan teitä varten vaan itseäni. Mutta alan pian olemaan valmis tämän postauksen kanssa. Huomatkaa toki, että loin kyselyn tonne vierustalle mun profiilijuttusen alle. Voisitteko ystävällisesti olla olematta muka huomioimatta sitä? Kiitos! Nyt puen vaatekappaleet takaisin päälle, juon kupposen kahvia, imuroin ja paijjaan kissaa (se palasi takaisin mun viereen.