Villit rodeolaiset ja Peugeot kiihty

Mua ärsyttää, koska en tajunnu ottaa kameraa mukaa. Meillä oli hullun hauska pikavierailu Tampereelle. Lähettiin ajamaan kympin aikaan Rautpohjasta isolla 2.0l koneella varustellulla tilapösöllä.

 Mulla on teille vaa kuvia joten kattokaa niitä ja koittakaa saaha jonkinäköstä kuvaa siitä miten mulla meni eiline. haha. Tampereen Rodeo on ainaki päästy tsekkaa sillee pikasesti (yhden tequilan verran). Tampere on kyl nätti mesta, myönnetään myönnetään.

Naurattaa, kun en jaksa ees kirjottaa. Kuuntelen vaa musiikkia ja mietin, et menisinkö porukoille. Toisaalta olisin jo nyt valmis menee nukkumaa, koska krapula. Anyway, enj0Y!

Nytvoisin mennä hoitamaan tota mun Joonatania eli se ois makuuasento, L-koodia ja teetä. Lovelovelovelovelove. Huomenna tulee henkivartija takasin ja saan mun jokapäiväisen suojelun ja pusun HAHA oon ällöttävä. Mut en voi sille mitää.

JOONATAN

Ps. Anteeks tästä sekasesta tekstistä. Pää vaan ei toimi ja maha painaa pahasti.

Pentuna aina luultii sinisen olevan punasen vastaväri

Kaikki asiat ei oo sillei miten ne lapsina ajatellaan. Osa asioista saattaa mennä osittain samalla tavalla, toisista asioista ei edes tunnista alkuperäistä luuloa.

Kuolemaan ei kävellä sisään, kuolema korjaa meidät pois maan päältä. Omenat voi olla myös vihreitä tai kellertäviä, ei pelkästään punaisia. Kotkia on useempaa lajia, ei pelkästään se yksi kotka. Haikarat ei todellisuudessa tuo vauvoja, se toimitus on paljon sotkusempi.

Mä en tiedä mikä ton postauksen idea on. Kuhan tekee mieli kirjoittaa. Edes jotain. Olen nyt matkalla takaisin Jyväskylään. Junassa istumista on jäljellä enää 2 tuntia ja tuntuu, että aika loppuu kesken. En ole ikinä nauttinut junassa istumisesta näin paljoa. Asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että alkumatkasta sain juotua tähän mennessä elämäni parhaimman Caffe Latten ja söin tosi hyvin täytetyn croissantin. Kone toimii suunnilleen, uusin Java asennettu, oon iha ihmisen näkönen. Nään tänään pari ihmistä ennen jonnekin liikkumista.
Yks asia mua hassuttaa. Aina sillonku en oo hoodeilla, porukalla on älytön ikävä ja haluis nähä just sillon, ku ei oo mahollisuutta. Mutta sitten ku olen nähtävissä Jyväskylässä, ketään ei liiemmin kiinnosta. Pitää kai enemmän liikkua Jyväskylästä pois nii porukka alkais tajuamaa, etten mä siel oo enää kauaa asumassa. Haha.

Nojaa, antaa olla. Voisin siirtyä kirjottamaan mun päiväkirjaan jotain ihania itkutarinoita mun elämästä. Sounds like a plan. See ya guys.