4. marraskuuta 2014

Painotuotantoassistentti, kahvia, tupakkaa ja musiikkia

Multa kysyttiin, onko tässä kuvassa Christy Mack
Mä aloitin painoviestintä-alalla eilen. Olen "tutustumassa" ulkoasun toteutukseen (utti) nyt kaks päivää (tämä on jo toinen pvä), huomenna menen painosaliin pariksi hassuksi ja sitten perjantaina menen jälkikäsittelyyn. Ensi viikon tiistaina alkaa uusi jakso. Tää homma on ihan hauskaa. Mä jollain tavalla nautin tästä, opin uutta ja oon päässy Photoshopin ihmeelliseen maailmaan. Muokkailen kuvia minkä kerkeen, en tosin vielä kehtaa julkaista niistä mitään.. Täytyy vielä harjoitella tän ohjelman käyttöä, vaikka mulla onkin jo alkeet suunnilleen hallussa. Mutta ikinä ei ole liian myöhäistä oppia jotain uutta.

Mulla on tai ei ole mitään uutta kuvaa tänne. Onpas, huijasin teitä. Tallentelen niitä nopeasti tuolta onlinesta, kohta tulee. Täällä luokassa on hieman mielenkiintoinen, curious, ilmapiiri. En ole aivan varma, mitä mä täällä teen. Tipun välillä kärryiltä, keksin perään oman tavan tehdä asioita palstoituksen suhteen. Kuuntelen ihmisten nauramista omille virheilleen. Opettaja ei ole mun lemppari, vaikka se onkin ihan siedettävä. Eiköhän tulla toimeen. En mä tässä luokassa olekaan kuin enää 1h 40min. Luulisin, ellei meitä pidetä täällä neljään asti.

Toivottavasti ei, koska Siire pääse neljältä ja menen sen kakkapyllyn kyydillä hapikseen. En oo nähty Siiree enkä Tsaskaa pitkään pitkään aikaan, nyt on ihan hyvä aika siis treffailla! Mahtavaa, nään samalla niiden kahden klovnin omistuksessa olevan Lokitappajan. Ihanaa, Emma _does approve and Emma likes this. Today is a good day.

Eilinen päivä oli kyllä tyypillinen maanantai. Sitä naurettiin vielä illalla Pyryn, Jasperin ja Inkun kanssa. Ei olisi voinut mennä paskemmin tosiaan. Mutta tosiaan, ilta meni nauraessa. Nauru oli tosi herkässä, ei tarvinnut kuin ajatella asian alkua niin vedet alkoi valumaan silmäkulmista. Ei naurulle meinannut tulla loppua, pohjatonta.

Sain Inkun mun luokse yöksi eilen. (Enkä mä tosiaan tiedä, mistä ajattelin repiä tekstiä tähän postaukseen saadakseni noi alla olevat kuvat nätisti osaksi postausta. Laitonta.) Katottiin leffoja, syötiin kanaleipää. Ostettiin glögiäkin. Ei me sitä ikinä kaadettu kurkusta alas mutta ajatus tärkein, eikös?  Joka tapauksessa, olin päivällä koulussa, menin käymään Teealla ennenkuin sen paskaperseen muuttokuorma lähti ajamaan kohti Lahtea. Sitten roudasin mun pyllyn keskustaan, jossa Inkku ootti mua. Samalla näin Jaanan ennenku sillä jatku matka mäelle.
Pärräiltiin Inkun kanssa ympäriinsä, kunnes Jusu ilmesty mestoille ja kipitettiin hemppamaukalle. Sieltä mä löysin kaksikin poikaystävä-ehdokasta. Melko kalpeita ja nuoremman kanssa meno oli aika päätöntä (if you realize what I mean... kai te tiesitte, että ne poikanuket on siellä ilman päätä hengailemassa?). Mutta kyllä mä voisin tollasen pari metrisen kaverin ottaa tohon vierelle. Myönnetään, mulla oli laittoman lyhyt, pieni ja hentoinen olo tossa käsikynkässä.

Okei, olisi liian suuri pituusero. En ees yltäny pussamaan poskelle, vaikka kuinka yritin kurkoitella. Ja meinasin juuri taiteilla tähän surullisen hymiön mutta en pidä niistä mun postauksissa. En tiedä mikä niissä on mutta ne on tosi rumia ja UT'n puolesta ne vaan ei käy tänne tekstin sekaan. Ei aikakauslehdissäkään ole hymiöitä kesken kaiken, ei.'

Mutta mun olisi aika lopetella. Mä alan pian pakkailemaan tavaroita tästä työpisteeltä ja liikun keskustaan hengaamaan, odottelemaan Siiree. Käyn varmaan kirpparin kiertämässä ja ostamassa polvisukat. Käyn Social Housessa kahvilla. Poltan pari tupakkaa. Hyvä päivä. Koulunkin suhteen. Jes.

2. marraskuuta 2014

And I don't feel right when you're gone away

Onhan tässä asioita vaikka kuinka paljon samaan aikaan tulessa. Tällaseen on totuttu ja siitä osataan jo nauttia. "Ilman sua ei oo huomista". Mitenköhän sen kertoisin? Mulla menee nyt hyvin. Oon päättäny ottaa vastaan mulle varatun opiskelupaikan painoviestintä-alalla. Menen huomenna, maanantaina, tapaamaan sen alan opinto-ohjaajaa, ja sovimme mun opiskelusta. Sosiaali- ja terveysalasta sen verran, että mä todennäköisesti ensimmäisenä työntäisin metallitangon sinne haavaan ja kysyisin "sattuuko?" ennenkuin alkaisin puhdistamaan sitä ja sitomaan.

Mun tosiaan pitäis alkaa kirjottamaan tänne vähän useammin kuin miljoonan tunnin välein. Mun täytyis käydä ostamassa syntitikkuja kaupasta mutta ulkona on laittoman ruma keli eikä toi harmaus himota yhtään, en millään haluaisi joutua ton painavan ilmamassan syleilyyn. Eihän kaupalle ole kuin 300 metriä mutta silti. Sekin liikaa. "ja kun mä näin sut mun sydän lyö tuhatta".

Mun päätä on sekotettu huolellisesti nyt muutaman viikon ajan. Mä en tiedä mitä mulle on tapahtunut mutta mun tunteet ei puhu mulle enää. Ne ei kysy multa lupaa, ne vaan menee. Jälkeenpäin ilmotetaan väliaikatietoja ja mä tulen aivojeni kanssa tuhat askelta perässä. En pysy mukana, vaikka pitäis. Oon riski- ja tapaturma-altis tällä hetkellä. Tunteettomuus ei onnistu, vaikka kuinka haluaisin. Tää on outoa, pelottavaa, kamalaa, ihanaa, mahtavaa, parasta, helvettiä.

Mulla on korville universumin kokoiset kuulosuojaimet, joiden johto on suomen läpimitan pituinen. Johto lepää mun sylissä, teen siihen rusetteja. Koitan keksiä jotain tekemistä käsilleni, etten vain olisi aivan toimettoman tässä. Kyllähän kirjoittaminen on tekemistä mutta mitä se hyödyttää, jos ajatukset sekaisin eikä saa kiinni omasta mielestään? Ollaan vaarallisella alueella. Enkä mä tajua miten tää postauks meni tähän aiheeseen. Mulla oli alunperin suunnitelmissa kirjoittaa yhteiskunnan normeista ja niiden helvetin tiukasta noudattamisesta (, mikä on täyttä paskaa mun mielestä). Olisihan tuo aihe ollut paljon fiksumpi, olisin ehkä saanut annettua itsestäni ihan viisaan kuvan ihmisille. Mutta ehkä ensi kerralla sitten.

Ehkä olis aika nyt yrittää ainakin kääntää nokka toiseen suuntaan, sinne kauppaan. Ulkona on maassa lumen näköistä märkää juttua, jota en halua alkaa määrittelemään tuon tarkemmin. Epämääräistä se on. Onneksi halloween on ohi. Mun doll-makeup vähän muuntautui ja musta tulikin huoralesbotappaja. Olin 10e/h kunnes hinta nousi 500e/h. Laatua laatua. Okay, just kidding.


Johto tipahti sylistä, aika lopettaa. Kahvi ehti kylmettyä, spotify heittää mainosta mainoksen perään. Muistan 020202'sen mainokset kohta ulkoa. Hymähtelen niitä biisien sijaan. Hei.

Kirjoittamisen aikana soivat:
Dj Antoine - Piece of heaven
Prinssi Jusuf - Prinssille morsian
Janne Ordén,Redrama - Tuhatta
Example - Changed the way you kiss me