I decided to type English. I'm don't type English well so if you see any misspelling, _don't let me know. I might swich English to Finnish sooner than I or you think... Let's see what this is gonna be. Haha.
Well. I had quite nice day today. I met so many friends, my little brother from Mikkeli. One of my friends came from Helsinki today so I went to railwaystation to wait for her train. After she had arrived, we moved ourselves to center of Jyväskylä (to Sokos and those) and went to eat. Sinna (my little bro) paid my dinner. She also bought a new diary for me. It's red and there's and b&w car on it. It's so cute. I really love my brother.
Vihaan sitä miten kirjoitan englantia. Kai mä sitä osaan mutta jotenki tuntuu tosi kankeelta ja kirjotan sillei miten ajattelen ja kamalasti virheitä mutta en jaksa nyt kiinnostua. ÖÄH. Anyways. I'm at my parents' place atm and I'm sitting on the couch. Mom has changed her white candles to red ones. And only because it's x-mas soon.
And I should finish my text now. This language feels so irritating.... Arh, see ya soon.
Mulla on taas se hetki päällä, että tajuan asioita paremmin. Vaikka se tietty ihminen olis seissy mun edessä ikuisuuden, taas mä tajuan sen kuinka mä sitä --------. Jenni Vartiaisen kappale "Minä sinua vaan" iski niin syvälle ja teki lähtemättömän vaikutuksen muhun. Mä suorastaan itken ja kuuntelen sitä. Ja siemailen Megaforcea. Kohta nukkumaan ja ajattelemaan tota biisiä. En ehkä pääse tosta kappaleesta yli ollenkaan. Se iskeytyi oikeasti jäädäkseen. En selviä.
ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan
ja jos joku päivä sinä enää et
sittenkin ois mulla selvät sävelet
vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan
minä tiedän että sua ainiaan
ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
Itkeny taas tunnin putkeen eikä meinaa loppua. Tän ei pitäis johtua musta mut kyllä se mustakin johtuu. Asioissa sattuu nyt olemaan osallisena kaksi ihmistä yhden sijaan. Turha siis sanoa, että olisin täysin syytön. Me ollaan molemmat yhtä mustia enkeleitä. Mut tää tekee varmaan ihan hyvää. Asiat ehkä saa oikeenlaisen tärkeysjärjestyksen ja tiedät mitä oikeasti haluat. Se en välttämättä olekaan mä. Asioista ei ikinä tiedä. Tai ylipäätään mitään mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mieli muuttuu, suhteet muuttuu, rakkaus muuttuu vihaksi tai päinvastoin. En jaksa uskalla odottaa lupausten toteutumisia ilman deadlinea. Annan nyt asioiden mennä omalla painollaan ja keskityn kuuntelemaan raskasta musiikkia, örinää basically.
Asiasta tuhanteen. Sain mun koulukuvat tänää. Oivoi, minkä näkönen sitä on ollu syksylläki vielä. Pikkuse on tämä poitsu muuttunu. Haha, oon kyllä niin erinäkönen nykyään. Mutta muutoshan on tavallaan ihan hyvä asia. Luulisin. Saa erilaisia kokemuksia ja kokemuksethan ovat yleensä rikkaus eikä heikkous. Se on kivaa olla nyt tän tyylinen. Mutta en mä sitä kadu, että olin poikamainen. Se oli hieno kokemus ja se on osa mua. Mä tunsin itteni sillon sillä tavalla ja se tyyli oli eniten mua. Tällä hetkellä musta tuntuu tältä. Tykkään itestäni tyttömäisenä. Problem? Good, then you don't have to show me your face anymore.
Okei, hmm. Oon vihdoin saanu mun erotodistuksen Sepän lukiosta ja huomenna laitan hakemuksen amstalle menemään. Toivotaan, että tämä tyttö pääsee pian taas koulun penkille. Alkaa ärsyttämää tämmönen lahnailu kotona, koska välillä en oikeesti jaksa ees nousta sängystä koko päivän aikana ja se on aika masentavaa. Mutta köhköh, oma moka kun en edes yrittänyt. Mutta joulun jälkeen (mä olen jo alkanut valmistelemaan itseäni siihen) mahdollisesti aloitan koulun taas ja sitähän en aio jättää puolitiehen. En anna itelleni lupaa semmoseen enää. Oon epäonnistunu tarpeeks paljon taas lyhyen ajan sisällä, että nyt on jo aika ottaa vastuu mun omista tekemisistä. Jättää alkoholi kokonaan, alkaa säästää rahaa sekä alkaa käydä koulussa. Ens vuonna mulla tulee menee huomattavasti paremmin. Mä tunnen sen jo nyt.
Tällä hetkellä mun masentuneisuuteen auttaa Nightwish, HIM, Asking Alexandria sekä Pierce the veil. Kiitos noille bändeille, koska noi on jotain parasta tällä hetkellä. Mieltä piristää myös se, että nään mun mikkelipikkuveikan perjantaina. En kestä, voisin itkee vaihteeks onnesta enkä itseinhosta. Haha. Laitelkaa mun askiin jotain. http://ask.fm/tunnerajoite. Ei mulla muuta. Ja sit loppuun vielä synkkisbiisu. Kiitos Kuristaja.
PS. Mun hiuksista tuli punaruskeet.
Ihmisistä huomaa, kun niitä ei kiinnosta. Mut eniten se satuttaa, kun sitä ei sanota suoraan vaan ne ihmiset jättää sut yksin pikkuhiljaa, huomaamatta. Heikki Paasonen on ihanan näkönen. En ymmärrä minkä takia ihmiset tekee tollee muille. Vaikka mä olen välillä vähän idiootti, kyllä mäkin huomaan ton tyylisen käytöksen. Mä veikkaan, et porukka ei tajua sitä kui ne satuttaa tollasella yksin jättämisellä. Ne ehkä ajattelee, että suoraan sanominen satuttais enemmän. Ei. Jos sanoo asian suoraan, samalla saa tietää sen syyn miks tollee tehään. Tai minkä takia ei mun seura kiinnosta. Alma Miettinen laulaa ihanasti. Mutta sen oon päättäny, etten kuluta mun energiaa enää tollasiin ihmisiin. Vaikkase tarkottais tärkeitten ihmisten menettämistä, en jaksa ajatella ees sitä. Mitä mä menetän siinä, jos heitän pari mulkkua pois mun elämästä? En mitään. Mitä ne mulkut menettää ku heitän ne menemää? Mut. Sen ihmisen, ketä kohtaan voi käyttäytyä tollei.
Mä tahdon elää edes päivän sillei, että joku oikeesti vilpittömästi kaipais mun seuraa. Ei pakottamalla. Omasta tahdosta vain. Mut en mä sure sitä, että saan päivän aikana ehkä sen yhden viestin. Joskus on päiviä, etten saa ollenkaan viestiä. Sillon mä vaan tajuan sen, ettei mulla oo ympärillä niitä ihmisiä, jotka oikeesti välittää. Kaikkee luvataan mut mitään ei pidetä. Mua ei ees enää itketä. Mun on oikeestaan ihan hyvä olla nyt. Ei mitään isoja murheita. Kaikki on poissa jo.
Mä olen vahva ihminen, vaikka mun tekstit antaakin toisin ehkä ymmärtää. Mä tiedän mitä oon kokenu ja mitä en. Mun kaverit on hävinny sitä mukaa ku niitä on ilmestyny. Mut mulla on ne tärkeimmät pysyny mun ympärillä kauan. Ja toivottavasti pysyykin siinä. Mut sille ei voi mitään, jos ne lähtee. Mä olen vahva ihminen, selviän mistä tahansa. En ole hävinnyt elämän taistelussa vieläkään, joten mulla on pakko olla joku tosi hyvä syy olla täällä vielä. Mä olen vahva ihminen, ja jaksan mitä tahansa. Kaikki ne epäonnistumiset kasvattaa ja tekee musta vahvemman. Mä olen vahva ihminen, en pelkää mitään. En ainakaan näytä mun pelkoo enään samalla tavalla kuin joskus. Mä olin kyllä vuosi sitten tosi kylmä, jäätävä, enkä halunnut (en osannut) näyttää sitä mitä mun sisällä sillon oli. Mä pidin asiat itselläni. Mut toi on kasvattanu mua ihmisenä. Mä olen vahva ihminen, ja mulla on ihania ihmisiä mun ympärillä. Ihmisiä, jotka on jaksanut seistä mun vierellä ja opettaa mua elää itseni kanssa paremmin ja hyväksymään tän mikä oon. Mä olen vahva ihminen ja olen selviytynyt asioista, joita osa ei ole kokenut. Kokemukset on yksilöllinen asia eikä kaikki todellakaan koe samoja asioita, samalla tavalla. Samankaltaisuuksia löytyy mutta tämä mun selviytymistarina on tämmöinen. Ei niin rankka ehkä kuin joillakin eikä niin iisi mitä joillakin. Mä olen vahva ihminen, ja myös pidän itseni vahvana. En anna epäonnistumisten masentaa mua täysin. Otan itseeni kyllä, jos töppään jossain mutta minkä mä sille olisin mahtanut? Sen oli tarkotus mennä tolla tavalla. Mä olen vahva ihminen, sanoi kuka mitä tahansa. Niin sinäkin oot vahva. Omalla tavallas. Sano kuka tahansa, mitä tahansa. Ei pitäis antaa muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa omaan itsetuntoonsa negatiivisella tavalla. Pitää ajatella, että se ihminen, joka just sano sulle jotain tosi alentavaa ja negatiivist tekstii, on itse aivan paskana ja hakee helpotusta oloonsa paskomalla muita ihmisiä sanallisesti. Sä olet vahva, mä olen vahva, me ollaan vahvoja. Mä olen vahva ihminen, eikä mun tarvitse pelkää muita. Elän omaa elämääni. Mä tiedän mitä mun asioita mun elämässä on tällä hetkellä. Kaikki ei tiedä niistä. Eikä todellakaan tarvitse tietää. Vihaajat vihaa, vilkutetaan me takasin ilosina. Paskotaan hyvällä mielellä niitten päitä. Eleitten kautta. Ei tarvita sanoja eikä fyysistä kosketusta, kun onnistutaan saamaan jonkun päivä perseelleen.
Mä olen vahva ihminen. Sä olet vahva ihminen, me kaikki ollaan.
