Kickstart

Nyt on semmonen juttu, että olin Miljalla ja höperöpäissäni päätin blondata pään. Liian monta kertaa. Vähän hopeeshampoota ja tässä tulos. Päässä vielä Miljan pidennykset. Ei se kamalalta näytä, vaatii hieman totuttelua kyl. Eli eli ketä tänään keskustassa, jos näkyillään?

Lol oon nolo.

Nyt on aika kääntää elämässä uus sivu ja se alkaa heti uudesta vuodesta. Heti kun kello lyö 00:00 ja ollaan vuoden 2014 puolella. Jätän huomioimatta sen paskan, mitä vuosi 2013 toi tullessaan. Muistan kumminkin ne hyvät muistot. Jatkan elämää. Uutena ihmisenä. Muutun ehkä siitä mahdollisesta ylimielisestä, kusipäisestä, ilottomasta Emmasta taas siihen normaaliin Emmaan. Hellyyttävään, huomaavaiseen, kivaan ja hyväsydämiseen Emmaan. Jos vaikka en olis niin itsekäs mitä nykyään oon.

Mutta nyt mun on oikeesti otettava itelleni aikaa. Kunnolla. Ihan myös mun pään takia. Kaikki menee aina loppuviimein hyvin, tavalla tai toisella. Asiat liikkuu aina suuntaan tai toiseen. Mulla on ihmisiä mun vierellä. Tärkeimmät ihmiset tällä hetkellä; Jaska, Nicole ja Sinna. Mun isosiskot tietenkin myös. Kuusi ihmistä mä tarvitsen mun rinnalle tässä vaiheessa, että selvitään kesään. Mut vahvoilla mielin lähössä uuteen vuoteen.

Hiihtolomalle 2014 on jo pieniä suunnitelmia. Jutskaillaan vaan Päksyn kanssa. Mutta, jos onnistuu niin saan viikon vapaata Jyväskylästä, Suomesta. Mulla on siis jotain, mitä odottaa ens vuodelta. Lisänä tietenkin ammattistartti, yhteishaku ja mahollinen lempialalle opiskelemaan pääseminen. Mutta feels good, kinda.

En nyt sano, että pystyisin heittämään kaikki ajatukset päästä noin vaan. En kiinnitä niihin niinkään huomiota. En tarkoita tälä myöskään sitä, ettenkö välittäis. Välitän, kiinnitän vain huomiota vähemmän ja säästelen päätä. Siinä kaikki. Voisin myös tähän samaan asiaan liittyen aloittaa projektin, valokuvausprojektin, jota kautta pyrin purkamaan erilaisia tunteita. Kiitos Nipe ideasta. Ei olisi käynyt pienessä mielessäkään.

Milja kaventaa paitaa, taustalla soi MTV'llä Chisun Baden-Baden. Ärsyttävän ylipirteen kuulosta tavaraa.Vois keittää kohta lisää kahvia, odotella neljä tuntia ja liikkua keskustaan. Jee. Pitää pysyä hereillä, ettei unirytmi enempää huonone. Tässä nyt kahen yön aikana nukkunu sen 3h ja senkin viime yönä. Uujeeuujee! Mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Elämä lyö satanolla

Välillä tulee semmonen olo, että en oikeesti jaksa. Pää meinaa hajoo miljoonasosiin. Mut aina mä tsemppaan, koska miks mä loppupeleis haluaisin olla se itkusin ja tuskasimman näköne porukassa. Hymy naamalle ja kaikki hyvin. Ei ihmiset oikeesti nää mun silmistä mitään. Jos näkee, se on vaa miljoonasosa siitä, mitä oikeesti tunnen. Miljoonasosa siitä, mitä oikeesti oon joutunu kokee. Ihmiset sanoo tuntevansa mut. Ei. Ees mun perhe ei oikeesti tunne mua. Ne tietää sen Emman, mitä annan niitten olettaa. Se ilonen, pirtee, kaikkien kaveri, ihana Emma. Jea, mut todellisuus poikkee kuvitelmasta melkosesti.
Kun mä oon kämpillä. Mä huudan tuskasta, itken ja hetken päästä (eli parin kolmen tunnin päästä) tsemppaan taas ja laitan sen hymyn naamalle. Seuraavana päivänä ihmiset ehkä kysyy, et oonko itkeny ku silmät punasena. "Eiku, valvoin vaa pitkää.. En nukkunu melkee ollenkaa". Ja aina se menee läpi :---)

Elämä löi satanolla mut maahan tänään. Kaikkia kiinnosti. Onneks Jaska tulee JKL muutaman päivän päästä. Haluan vaan päästä sen viereen istumaan ja kertomaan kaiken mitä mun päässä liikkuu. Kaiken. En tiiä mitä tekisin ilman Jaskaa. Aina se on kuunnellu, kun mulla on menny huonosti. Aina se on yrittäny auttaa parhaansa mukaan. Ollaan otettu monesti yhteen mut aina jompi kumpi tulee pyytää anteeks. Jaska on mun elämässä nyt. Jaska tulee pysymään mun elämässä tästä hetkestä eteepäi. Mä vaikka haen sen takasi, jos se meinaa hävitä jonneki. Satan.

Tänää kaljaa naamaan. Huomenna krapulassa ehkä keskustaa. Pitäis ostaa pari leffaa UV'ks, koska oon todennäkösemmin yksin paitsi, jos lähen pyörähtää naapuristossa illanistujaisissa. Mutta varmaan makaan sängyllä ja katon leffoja ja syön. Nautin ehkä pari bissee.

Girl you know

Melko valtavaa tavaraa. Tänään pienessä krapulassa menin steissille aamulla Sinnan seuraks ja sinne tulikin sitten Inka, Ansku ja Milo. Roope tuli pyörähtää Jaanan kanssa siinä. Melko pikaa Ansku ja Sinna lähti kohti Mikkelii ja jäin Inkan kanssa keskustaan. Not bad. Muru osti mulle kokista, koska darra. Thankies!

Chillasin keskustassa varmaa neljää asti mut sitte tuli pakottava tarve päästä kotiin jo. Pääsin himaa, musiikit päälle ja suihkuun. Voi vitsi, et tuntuki rentouttavalta olla tulikuumas suihkus ja kuunnella vaa musiikkia täysillä. Lisää lisää lisää.

Kohta ois lähtö jonnekin päin Jyväskylän seutua. Toivotaan, että selviän. Ihan hanurista kyl lähtee ulos, koska hävitin viime yönä mun toisen lapasen eikä mulla oo toisia. Näpit jäätyy, etenkin tupakanpolton jälkeen. EI VOI SORMET OLLA NIIN ÄLYTTÖMÄN KOHMEESSA !!? Plz. Mutta ehkä mä tsekkaan hiukset, vaatteet, kamat läpi viel ennenko lähen juoksemaan bussiin. Mulla on vajaa 15min aikaa. HUI!

Mä en tiedä mitä mun tisseille on tapahtunu..

En ole ruma mutta en ole myöskään kaunis

Olisi ehkä taas mainio hetki päivitellä mun elämää tänne, koska kello on pian kaksi yöllä ja saavuin juuri pieneen Kuokkalan kolooni. Päiviini ei mahdu mitään erikoista (milloin mahtuiskaan). Perjantaina Roope tuli yöks ja herättiin sitten eilen (eli lauantaina) päivällä puol yks. Lähettiin kahen jälkeisellä bussilla monnarille kattomaan lätkämatseja. Mun ilme suurimman osan ajasta oli "whatashafak just happened?", koska en ymmärrä jääkiekosta mitään. Joo, luistimet maila ja kiekko. Muutama pelaaja kentällä ja maalivahit maalissa. Mut mitä ihmettä tarkottaa pitkä kiekko, paitsio tms.? Noita asioita Roope yritti melkeinpä tuloksetta mulle selittää. Okei, kyllä mä ymmärsin jotain ja sitten seuraamalla peliä opin hieman lisää. Nyt mulla on huoneen nurkassa maila, hokkarit ja muutama kiekko odottamassa jäitä. Kyllä mä vielä opin.

Mulla oli hetken aikaa projektina saada täysin platina blondi pää mutta se vähän jäi, kun hävisin tahdontaistelun päätäni vastaan ja kaupan hyllystä lähti mukaan punainen hiusväri. Pestyäni värin pois päästä, huomasin mun hiuksista tulleen haalistuneen punaset/oranssit. Eilen (eli lauantaina) ostin sitten punaisen color mask'in ja ensikäsittelyn jälkeen mun hiuksista tuli ihan katsomisen arvoiset jo. Vielä pari kertaa kun teen color mask-käsittelyn mun päälle niin eiköhän nää ala jo muistuttaa sitä punaista, mitä mä alunperinkin hain takaa ostaessani sitä väriä. Ainakaan mun hiukset ei kuole niin pahasti tällä sävytekuurilla toisinkuin kaupan hiukset tappavilla väreillä leikkiessä. Hope so.

Anteeks tää kuva, näytän järkyttävältä. En _ollenkaan selväpäiseltä mutta nehän on vain pieniä vikoja eiksje?

Hieman vielä näkyy tommosta oranssia/haalistunutta punasta mutta ei todellakaan samalla tavalla kuin ennen color mask'ia. Color mask Pepper pelasti mut hiuskriisistä.

Tää hiusmalli on tosi lyhyt joo mutta sopii mulle melko hyvin. Ja toi väri jo poistaa mun päästä sitä tietynlaista poikamaisuutta. Kyllä mä ihan tytölle näytän.

Tossa oli tommonen pienimuotoinen hiuspäivitys, okei. Mitäköhän sitten. Tosissaan, olin katsomassa lätkäpelejä tänään. Sitten lähinkin himaan ja istuin tässä koneella niin kauan kunnes Jenna laittoi mulle viestiä olevansa mun rapun eessä autolla oottamassa. Housut jalkaan ja avaimet taskuun ja ovesta ulos. Oltaisko me pari tuntia pörrätty, käytiin GM'n vieressä Petran, Sinemin ja Pajun kanssa tupakalla ja siitä sitten veturille Pyykön ja Hennan kanssa uudestaan tupakalle. Aivollinen työskentely oli yliarvostettua tänäiltana, koska meinattiin lähteä ajamaan peräkkäin Jennan auton luovutuspaikalle, että lähen sieltä sitten Pyykön ja Hennan kyytiin. Enhän tietenkään olis voinut jo veturilla hypätä Fordin takapenkille. Onneks Jenna oli älykästä ja tajus ton ennenku lähettiin veturilta minnekään. Siitä sitten aloin keräilemään itseäni Hyundain sisältä ja siirryin kaljapullon saattelemana Fordiin. Popit oli bueno ja samoin seura. Käytiin moikkaa Jimiä tupakan (ei yllättäny) merkeissä ja siinä sitten jalat paleltu mut oli tosi kiva huutaen puhua Hennan kanssa krapulasta ja nauraa paskasesti erinäisille ihmisille. Ei siin, hauskaa oli. Leikittiin massaa ja kuunneltiin Inna - More than friends ja ajettiin veturille kahville. Sitten mut heitettiinkin jo takas kuokkalaan. Kohta vois valua nukkumaan. Taino katotaan sitten kolmen aikaan uudestaan. Mulla on vielä puolet kaljasta juomatta. Tylsyyskalja. Feels _not_ so awsum. Kuuntelen vanhaa salkkareitten tunnaria ja fiilistelen. Nojoo, vois mennä huonomminkin.

Mun ask.fm on ehkä hiljasin paikka ikinä. Ristiriitasuutta tähän tilanteeseen luo se, että oikeesti jaoin hetki sitten Facebookiin linkin mun ask-profiiliin saadakseni kysymyksiä mutta tavallaan en halua mitään mihin vastata. Ör. Nyt taas vaihteeks kuuntelen Inna - More than friends ja oon ilonen. Liikaa? Okei, oon vaan ihan normaali mä. Jee?

Kuka muu muka

Kukaan ei tee päätöksiä sun puolesta. Semmosia päätöksiä, joihin kukaan muu ei voi vaikuttaa. Sä itse päätät kenen kanssa olet ja kenen et. Kuka muu muka tekis ne päätökset sun puolesta? Sä et kumminkaan ole tyytyväinen. Ja parempi on varmaan olla näin. Sulla on hyvä olo, kun saat olla niiden seurassa, joittenka kanssa oikeestiki haluat olla. En halua olla sun edessä.
Oot mulle enemmän ku tää koko maailma. Haluaisin, et asiat ois hyvin. Samoin ku ennen. Mut porukka vaihtuu, uus porukka muuttaa sua. Sä ajattelet asioista eri tavalla ku ennen. Kiinnostuksen taso on huomattavasti erilaisempi. Mut hei, no worries mate. Mä olen vahva ihminen. Vaikka repiikin nii mä pysyn kasassa. On mulla jesaria.
Jos oikeesti rakastaa, se tunne ei häviä. Mä tiedän sen, ettei mun tunteet sammu. Ei varmaan ikinä. En pysty enkä halua ajatella elämää ilman sua. Mutta voi olla, että mä joudun joskus oikeesti elämään niin, ilman sua. Jos niin tapahtuu, sitten tapahtuu. Sen on sillon tarkotuskin tapahtua enkä voi oikein pistää vastaakaan.

Mun selkä on tosi kipee. Tai siellä on joku hermojuttu (kai) jotenkin jumissa tai muulla tavalla tosi kamalassa paikassa, et hengittäminen on kamalaa tuskaa ja välillä meinaan oksentaa, koska älyttömät kipupiikit. Valvon varmaa tän yön ton selän takia. Mikää asento ei tunnu hyvältä. Satan. Jotenki väänsin mun selkää tosi outoo asentoo ja sit napsnaps.

And again, another night alone. Alan jo tottumaan tähän. Ainahan se on kivaa päästä kaikkuu nukkumaa mut, jos ei oo aikaa tulla nii ei se mitään. En mä tähän kuole. Se nukahtaminen on pahinta. Yksin nukahtaminen. Ja yksin herääminen. Voisinpa nukkua kellon ympäri.

Hetken maailma on tässä

Asiat tapahtuu nopeesti eikä niitten muuttumista aina ehdi tajuta ajoissa. Vasta sitten, kun puuttuminen on jo liian myöhästä. Se on ihan normaalia. Se on vain sen hetkisen paikoillaan, sitten asiat menee suuntaan tai toiseen. Mutta onneks on mahollisuus olla sopeutuvainen eri tilanteisiin. Ja sittenkun on se pieni hetki nauttia jostain, niin silloin sen tekee. Laittaa silmät kiinni, ei ajattele mitään suurta ja antaa tilanteen viedä. Niitä hetkiä ei aina osaa arvostaa mutta aikanaan siihen oppii. Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa.

Ei mun elämässä ole tapahtunut mitään suurta mullistusta paitsi, että sain koulupaikan ammattistartilta. Ja sitä kautta sitten sain ajatuksen aloittaa judon taas. Oon saanu motivaatiota tehdä hitosti lihaskuntoa ja kyllä noi lihakset jo alkaa tuntumaan. Elämä vois toki mennä paremminkin mutta tää on okei. Paskemminkin voisi varmaan mennä. Mulla on ihania ihmisiä mun vierellä. Uutena tuttavuutena tullut Mikkelin/Varkauden Ansku. Hirmu chilli tyyppi ja siis no, sen mielestä mä jotenkin muistutan mun olemuksella jotain Juttaa.. Ansku on kovin sekaisin ajoittain asiasta, haha.

Oon alkanu pyörii aika paljon yksin keskustassa. Saatan istuu Pressossa tunninkin kirjottamassa päiväkirjaa ja kuuntelen suomirappia tai jotain massapoppia. Harvemmin mitään sikke urbaania musaa. Ei oikein nappaa tällä hetkellä. En tiiä miks näytän totta kuvassa tosi surulliselta mutta ehkä sille on syynsä. Mut yksin on ihan kivaa.

Inka toi mun parhaat puolet tällä kuvalla esiin. En tiiä vielä yhtäkään näin edustavaa (ja samalla karmeinta) kuvaa meitsist. Hehhe. Rakastuin mun kieleen, se on jotenki hassul taval söpön muotone ja aika pieni. ÖR.

Näin muuten Sinnaa tänää. Samoin Kiiaa, Roopee, Inkaa, Jassua, Miraa, Siiriä ja Anskua tottakai! Kävin porukoillakin ja kattomassa reenejä jaja oah, kuolema. Kamala ikävä tatamille. Tahtoo tahtoo!

Nyt lottoon, että saanko yöks kaverin vaiko en. Ei oo viel siit tyypist kuulunu mitää...

Ps. Ulkona on sikke kylmä.

Pps. Keitä on menossa kattoo ptv ja bmth? Mä en.