Nyt mennään liian lujaa

Se on mielestäni jopa hassua, miten oma kroppasi osaa kertoa sinulle tarvitsevansa taukoa ja vapaata. Vaikka oma pääsi olisikin menossa ja haluaisi tehdä kaiken sinulle tarjottavan, kroppasi pistää sille stopin. Tajuton väsymys ja aivojen yhteistyö elimistön kanssa alkaa horjua, on aika pysähtyä ja kieltäytyä vapaapäiviä vähentävistä töistä.

Minulla on ollut kesäkuussa yksi lauantai vapaa. Koulujen loputtua lähdin heti töihin, vietin ensimmäisen viikon lauantain vapaana tyttönä, jonka jälkeen olen tehnyt töitä pari päivää vaille kaksi viikkoa putkeen. Väliin mahtui kaksi pidempää päivää, 11h ja toisella kertaa hieman enemmän. Väsymys ei tuntunut alussa, kävin ylikierroksilla (varmaan edelleen) ja nukkumaan meneminen venyi puoleen yöhön, jopa sen yli. Töissä olen aivan tööt, unohtelen asioita enkä tunnista tuttuja asiakkaita, jotka olettavat meidän tunnistavan heidät. Päivän jälkeen voi aina kysyä itseltään "Miten meni taas tänään?".

Minulla oli mahdollisuus viettää kaksi kokonaista vapaapäivää juhannuksena. Kyllä muuten nautin niistä päivistä täysillä. Palasin sunnuntaina töihin, jonka jälkeen arkinen maanantai alkoi Kopio-Teamin tiloissa. Viimeistä viikkoa viedään. Aika on mennyt kamalaa vauhtia ja aivan uskomattomalta tuntuu, että tämän viikon jälkeen on kokonainen kuukausi takana painotuotantoassistenttina.
"Olenko oikeasti ollut täällä jo kolme kokonaista viikkoa? What the ihmettä?" Hämmentävää mutta samalla jännittävää. Heinäkuussa puhaltaa uudet tuulet ja pääsen toteuttamaan itseäni lähihoitajana. Ensimmäinen kesä sosiaali- ja terveysalan opiskelijana ja heti pääsin töihin! Hienosti menee ja tätä tarvitsinkin tälle kesälle töiden jokaisessa merkityksessä.

Kesäkuun 5. päivänä oli jännittävää, vatsanpohjaa kutkuttavaa tulla takaisin entiseen työpaikkaan muistelemaan "vanhoja" mutta ihana oli nähdä kaikkia vanhoja työkavereita. Porukkana olemme rentoja, mukavuudenhaluisia ja vitsikkäitä.
Tulee ikävä tätä porukkaa taas perjantaina. Ehkä me nähdään taas ensi kesänä!

Pusuja!

Ps. Otsikko ei sovi koko julkaisuun, se vain kuulostaa kivalta ja sopi mainiosti suomalaiseen juhannukseen.

Ikuisuudelta tuntuva hetki

Kun huomaat sähköpostin olevan tyhjä tilauksista, puhelin ei soi eikä asiakkaita näy tiskillä, vallitsee ikuisuudelta tuntuva hetki. Olet istunut tietokoneen näytön edessä viisi hassua minuuttia mutta tuntuu kuin olisi kulunut jo tunti.

Ikuisuudelta tuntuu myös se, kun autosi kuskin oven ikkunassa on suuri hämähäkki etkä tiedä sen aikeita. Meinaako se hyökätä kimppuusi heti, kun käännät katseesi muualle? Onnistut ujuttautumaan autoosi sisälle kääntämään parkkikiekkoa ja änkeydyt autostasi mahdollisimman hitaasti ulos, jottei hämähäkki suuttuisi. Tilanne tuntuu ainakin 15 minuutin mittaiselta, vaikka todellisuudessa suoriuduit mahdottomasta tehtävästä alle minuutissa.

Kuinka mahdottoman pitkältä ajalta se tuntuukaan, kun odotan ruoan valmistumista. Sinulla on kamala nälkä, tunnet pyörtyväsi (tai sitten ajattelet sen ajatuksen nopeuttavan purtavan syömäkelpoiseksi tulemista) ja huokailet syvään.

Sinulla on kamala kiire aamuisin lähteä töihin, joko juosten, autolla kaahaten (ja mutkan 50km/h, jos ketään ei satu olemaan edessä) ja sinun täytyy käyttää vielä ihana karvaturrisi ulkona aamuisilla tarpeillaan. Kolmen minuutin mittainen aamupyrähdys ulkona tuntuu melkein töistä myöhästymiseltä ja kiukkuat turhaan nappisilmällesi asiasta.

Ilman tekemistä kaikessa tylsyydessäsi haluat käydä edes tupakalla. Et kuitenkaan voi (, jos olet töissä), koska edellisestä tupakasti on juuri ja juuri kulunut 20-25 minuuttia. Ethän halua antaa itsestäsi sellaista kuvaa, että tupakka on elämäsi etkä pysty keskittymään töihin kuin vain pari kymmentä minuuttia kerrallaan.

Entä se monesti kuunneltu biisi, jota et jaksaisi kuunnella mutta, josta toinen kuitenkin niin pitää? Alun ensimmäiset viisi sekuntia ovat sietäen kuunneltavissa mutta loppu tuntuu päivän mittaiselta rupeamalta. Huokaus on syvä ja helpottunut biisin soitettua loppusointunsa.

Teellä kestää todella kauan jäähtyä etenkin, jos et laita kylmää vettä hieman sekaan. Myös teepussin lilluttaminen vedessä 3-4 minuuttia on kamalan kauan ja kiireisenä aamuna et millään ehtisi vaan enemmän houkuttaisi juoda pelkkää kuumaa vettä.

Millaisia ikuisuudelta tuntuvia hetkiä teillä on tai on ollut?

Pus pallerot!

Epävarmaa farkkutakkisesonkia

Ja niin pyörähti toinen työviikko käyntiin. Kesäisiä päiviä löytyi viime viikolla useampi mutta tämä maanantai alkoi harmaana, on edelleen harmaa ja taitaa jatkua harmaan iltaan saakka. Tulevaisuudessa häämöttävät kesäpäivät taidan olla töissä, joten mitäpä väliä niillä. Rahan tuloa ei ainakaan voi estää, niinhän sitä sanotaan. Ja eilen minulla alkoi 13 päivän työputki, jos tästä selviän niin selviän mistä vain.

Ehdin just päästä kesän fiilikseen ja innostuin Leviksen farkkutakistani. Sitten saapuikin sopivasti tämä viileys ja tuttu kotimainen harmaus. Onneksi puiden lehtiä liikuttavat tuulenpuuskat tuntuvat lämpimiltä ilman ollessa viileämpi.
Mutta onko vielä 10-15 asteen lämpötilassa ok pitää farkkutakkia? Olen jotenkin aina mieltänyt ja yhdistänyt farkkutakin kesään ja lämpöiseen hellepäivään, onhan se mageen näköistä oli takki sitten harteilla, kunnolla päällä tai lanteilla (vyötärölle ne paidat/takit taidetaan normaalisti nykyään solmia).
Olen aina hieman epävarma siitä, kuinka pukeutua ihmisten ilmoille. Onko tuo takki sittenkin liikaa? Olenko pukeutunut liian löllösti tai liian juhlavasti? Näytänkö jäätyväni tuolla, jos laitankin vain tämän? Mutta eiköhän jokainen käy tämän vaiheen läpi pukeutumisensa suhteen. Jatkuvasti löydän omaa pukeutumistyyliäni enemmän ja enemmän enkä niinkään jaksa aina enää välittää siitä, mitä muut saattavat ajatella. Mutta tämä farkkutakki ja farkkutakkisesonki on hämmentänyt minua niin, etten tiedä oikeaa vastausta farkkutakin ajankohtaisuudelle.

Ehkä minä vielä tämän farkkutakkimysteerin selvitän! Ihanaa alkanutta viikkoa palleroiset, pus.