Sun pitää osata niellä ylpeytes välillä

Jokaisen elämässä on asioita, joista on päättäny ylpeytensä takia luopua. Luopuu jostain asiasta, vaikka se tuntuis kuinka oikeelta. Se on se saatanan ylpeys, mikä estää meitä tekemästä seuraa siirtoo.
Esimerkkinä otat lopputilin yheltä duunipaikalta ja sanot, ettet enää ikinä mee samanlaisiin hommiin. Mutta ajan mittaan ne hommat alkaakin tuntumaan siltä omalta jutulta. Et kuitenkaan hae niihin hommiin, koska oot joskus sanonu, ettet tee niitä enää. Sama parisuhteissa. Erootte jonkun kanssa, uhoot kuinka unohat sen ihmisen etkä enää ikinä halua sitä takasin. Pian sä oot lähes tulkoon polvillas sen eessä kinuamassa sitä takasi. Taino et oikeesti ole, koska sulla on sun ylpeys. Et sä vois enää mennä sen oven taakse, koska kerran sanoit ettei enää ikinä..

Me puhuttii siskon kanssa tästä aiheesti tässä yks hassu päivä. N painotti sitä, että pitää osata joskus unohtaa oma ylpeytensä tehdäkseen niitä asioita, joista oikeesti nauttii ja, joista tulee aidosti onnelliseksi. Oli sitten uhonnut vaikka kuinka monta kertaa kuinka ei ikinä enää koskaan. Vaikka olisi luvannut ympärillä oleville ihmisille olevansa tekemättä sitä jotain. Koskematta siihen ihmiseen. Mutta, jos se oikeesti tuntuu oikeelle, antakaa palaa.
Näissä asioissa ei oo sitä oikeeta toimintatapaa. Joillakin on vaikeuksia antaa ylpeyden olla, toiset pystyy nielemään sen helpostikin. Jokainen toimii miten omaksi parhaakseen näkee. Se on ehkä parasta tässä. Ketään ei taota toimimaan tietyn mallin mukaan. Jokaisen oma siirto on täysin uniikki, täynnä sen ihmisen omaa persoonallisuutta.

Oon itkeny tänä yönä varmaan jo kaks tuntia. Mä olen miettinyt tosi paljon asioita enkä mä todellakaan tiedä mitä tehdä. Jokaisessa asiassa on puolensa enkä mä osaa päättää kumpi on se oikee valinta. Riippuu ihmisistä. Osan kohalla mä tiedän tarkalleen sen toisen osapuolen toiminnan perusteella. Pari ihanuutta on edelleen mysteereitä. Mua jollain tavalla ahistaa se. Mun oma tietämättömyys. Mun oma riittämättömyys. Ei riitä kauneus, jos on kusipään luonne.
Mitäköhän siinä vaiheessa tapahtuu kun on oikeesti niin täynnä tätä kaikkee, ettei enää päähän mahu eikä vaan jaksa? Mä oon miettiny sitä, koska mulle ei nähtävästi oo vielä käyny nii. Tippuuko ihminen kokonaa elämän kiertokulusta vai pääsekö se takas kärryille ensin hieman koottuaan itseään? Haluan tietää.

I left a mark on you, so did you on me

You won't forget me. You can't forget me. You just can't.

Unless you already have forgotten.

There's couple of things I want you to know. It's possible that you will never read this post but at least I tried. I guess I've never done this before so please, no h8.

First of all. We have had your fights. But they are past. Let's just forget them. We also had our roughest (I think) fight. That was the reason why you unfriended me on Facebook. We were friends no longer. Sooner than I thought, we settled our disagreements and we started to know each others again...

Oh wow, this is so hard..

To continue my post. Umm, well.. The point is, I just don't wanna fight anymore. Our fights are the worst ever. They suck all my energy out of me. Because our fights, I smoke over ten cigs per day. Only because I always get so stressed.

I don't wanna lose you because our stupid fights. 

Second of all. I love you. I still do. After all we've got through. My love is not much but it's all your. I won't ever love anyone the same way I loved and love you. Remember that.

Vitun kaksnaamaset ääliöt

Tää valtio alkaa pikkuhiljaa tilttaamaan aika pahasti. Enkä mä tiedä mistä toi lause tuli mun mieleen.

Mä nään niin paljon kaksnaamasia ihmisiä. Ihmisiä, jotka kohtelee mua tai muita ihmisiä tolla tavalla. I'm so done with that kinda shit. Sitä huomaa ihmisen katseesta millon se oikeesti tarkottaa ja millon se ei todellakaan tarkota. Mua suorastaan naurattaa ajatus siitä, että tyypillä on niinki paljon pokkaa, ku tulla valehtelemaan mulle päin naamaa siitä, mitä se ajattelee musta. Sit kuitenkin mun epäilyt käy toteen, kun kuulen jotain mystistä kautta sen mitä se toinen puhuu.
Myönnän, että kyllä mäki oon kaksnaamanen mutta mä myös sanon suoraan enkä mä oo täyskusipää.

Sen mä sanon, että mua ette satuta teiän kaksnaamasella toiminnalla. Mulla on elämässä tällä hetkellä niin monta parempaa asiaa, joihin kiinnittää huomiota. On niitä huonojakin, kuten mun purenta (hyi, että se on muuten ruma). Mutta kuitenkin.

Kun mä saan teiät kiinni mua kohtaan kaksnaamasena olemisesta, voitte olla varmoja ettette enää kuulu ees niihin ihmisiin, joita kutsun tuttaviks. Jos jollakin nyt alkaa soimaan omatunto, ilmoittaudu toki. Itsensä ilmoittajille on oma rangaistuksensa.

Saatanan runkut ku ei teihin voi enää ees luottaa.

Let it go

Mun tän hetkinen unelma on elää vapaana ja onnellisena. Harmikseni mä en siihen onnistu Suomessa. Tai sitten ollenkaan tällä hetkellä. Mulla on liian monta rautaa tulessa samaan aikaan, mun ajatukset pyörii liikaa. Mä valvon öitä, koska mun pää käy ylikierroksilla. Valvotun yön jälkeen mun pää käy vielä vähän enemmän ylikierroksilla. Mä vaan ootan sitä päivää, kun mun pää tipahtaa oikeesti tohon mun jalkojen juureen ja se olis sit siinä.

Mä turhaan koitan ylläpitää sellasia kaverisuhteita, joista huomaa jo päällepäin, ettei ne voi ikinä toimia. Mä ajattelen mun tulevaisuudesta liikoja. Koitan mukamas selviytyä amstasta läpi käteen jäävien 20ov'n takia tulleiden 6hakupisteen kanssa. Mitä mä nykyään yritän? Ilmiselvää itsemurhaa? Huah.

Anygays, tänää on ystävänpäivä. Ehkä maailman oksettavin päivä. 

Animals