Till I break

Kai olis jo aika kirjottaa taas. Kuuntelin aamulla Lana Del Reytä, istuin kuumeisena sängyllä. Sain päätökseen L-koodin kolmannen tuotantokauden. Elämä loppu siihen. Roope pääs koulusta joskus puol yks ja tuli mun luokse. Mentiin keskustaan kolmen aikaan. Ihmisten oli tarkotus tulla sinne mutta ne unohti. Jusu etenkin. Mua rupes ärsyttää niin paljon. Mun teki mieli huutaa, vetää kunnon itkupotkuraivarit.
Petu tuli onneks jossain vaiheessa sinne. Saatettiin Roope bussiin ja lähettiin siitä Petun luolaan kattomaan leffoja. Katottiin illan aikana kolme leffaa; Human centipede, Rock of Ages (näin ton varmaa jo neljättä kertaa) ja Slither.


Human Centipede (2009)

Sairas. Oikeesti, ei ollu kaukana ettei ois lentäny lervat pitki Petun sänkyä. Se tohtori oli pelottava ja niin sekasin olevan näkönen, et pelkäsin sen sekavuuden tarttuvan itteeni tän koneen näytön läpi. Hyi, kuvottavaa. Okei, tosi mielenkiintonen leffan idea. Mut rupesin vähän miettimään sen ohjaajan mielenterveyttä. Ja sitä, miten tommonen leffa saattaa vaikuttaa joihinkin oikeesti psyykkisesti epävakaisiin ihmisiin. Joku saattaa viel yrittää jäljitellä tota leffaa. Hui. En kyllä halua nähä tota leffaa enää uudestaan. Haluan pitää ruuat mun sisällä.

Jos kolme ihmistä liitetään toisiinsa leikkausten avulla, tarkoittaako se, että niistä tuleekin kolmen yksilön sijaan yksi? Huma Centipede oli järkyttävä elokuvakokemus, alkoi oksettaa jo siinä vaiheessa, kun tohtori alkoi selittämään uhreilleen suunnitelmaa, miten hän aikoo yhdistää ne kolme surkeaa ihmistä toisiinsa. Ommellen suita perseisiin. Real madness.

Toisaalta, vaikka leffa olikin sairas, se oli hienosti toteutettu. Ohjaus oli hieno. Ainoo pieni juttu, mikä sai mut nauramaan oli se kohta, kun poliisit palaavat sen tohtorin luokse etsintäluvan kanssa ja loppupeleissä ensimmäinen poliisi ammutaan, toinen poliisi menee sinne allashuoneeseen myös. Miksei se jälkimmäinen poliisi ampunut sitä tohtoria samantien? Miks se meni ensimmäisenä sen kaverin luokse, joka makas altaassa veressä, kuolleena?
Tai sitten melko alussa tapahtunut kohtaus. Toinen tytöistä pääsee karkuun. Jos sillä oli mahollisuus juosta pakoon ja esim hakea apua, miks se lähti pelastamaan kaveriaa? Joo, kaveria ei jätetä, mutta jos ei oo mahollisuuksia selvitä talosta tai tontilta ehjänä niin miks riskeerata? Pari tommosta itelleni tosi hassua kohtaa iski silmään. Mutta, en mä mikään arvostelija ole. Mielipiteen vain kerroin.
Suosittelen kuitenkin, jos oot tän tyylisten elokuvien ystävä. Eli, jos Saw:it ja Hostel:it lämmitti sydäntä suurestikin niin anna palaa! Todennäköisesti lämpenet tällekin.

Rock of Ages (2012)

Rakkaus. Niin suuri rakkaus. Niinku mä jo aikasemmin oon mun blogissa kertonut ihalevani Tom Cruisen esittämää Stacee Jaxxia. Se on hahmona niin ihana, karismaattinen, sekasin, hauska, unohtumaton. Leffan biisit on parhaimmat valinnat ja näyttelijöiks valittu just oikeet ihmiset. Ja se, että Tom Cruise oikeesti osaa laulaa. Apua. Sulin, tulin, sekosin. Siis jotain niin eargasm.

Pikkukaupungin typy lähtee ettimään kuuluisuutta Losiin. Moni muukin on maineen perässä. Tuttu juttu Los Angelsissa.
Kadun päässä on baari nimeltä The Bourbon, rockin sammumaton sydän. Valtion hallitus tosin on aikeissaain katkaista käärmeeltä pään eli toisin sanoen, tuhota The Bourbonin, mitä kautta toivovat myös Rockin aikakauden valuvan kuiviin. Ei taidakaan olla niin helppoa, kun valtion päämiehen vaimo onkin Stacee Jaxxin vanhoja tuttuja.

Tää elokuvatuotos on huumorilla maustettu musikaali, johon ei kyllästy. Itse en ainakaan. Rakastan tätä. Biisit, niihin tehdyt koreografiat on huikeet. Niin sanottu pahiskin löytyy ja Stacee Jaxx on sisimmiltään ihan kiva, vaikka pahalta pyllyltä vaikuttaakin alkuun. Apina nimeltä Hey Man on varsin suloinen ilmestys ja saanut osansa huumorista.
Mä en oikeen osaa kertoo tästä leffasta muuten, voisin hehkuttaa tätä, vaikka kuinka paljon. Koko ajan. Tää on vaan joku niin suuri filmi, tää on muuttanut mun musiikillista korvaa. Oon ihastunut yli kaiken Bon Joviin, Scorpionsiin, Whitesnakeen.. Aösldkgöjlk. Lisää kiitos, koko ajan vaan lisää!
Suosittelen lämpimästi ihmisille, jotka tykkäävät 80-luvun rockista, huumorista, romantiikasta, pienestä draamasta ehkä. Kaikki noi yhdistettynä; bueno. En mä osaa enää muuta sanoa. Ehdottomasti tähän mennessä hauskin musikaali. Ei sentään upein, koska Les Miserables. Mutta tää on hienosti perässä. Jotenkin ehkä muista musikaaleista poikkeava. Ei poppibiisejä, mitä yleensä kuullaan.

Slither (2006)

Ällöttävä, surkea, oksennus. Epätodellinen pelkästään jo sen alkutoukan perusteella. Surkeaa tietokonekikkailua. Vaikka elokuva onkin jo vuodelta 2006, olis voinu odottaa vähän korkeempi tasosempaa tietokoneanimaatiota. Oli nimittäin melko robottimaista.

Se, että meteoriitin sisältä tullut olento siirtää itsensä jonkin sortin piikin avulla ihmiseen ja alkaa levittäytymään pitkin kylää sitä kautta. Ei vaan jotenkin käy mun tajuntaan. Sitten se "tartunnan" saanut mies "panee" erästä naista kehonsa sisältä tulevilla piikeillä (oikein sanottuna se mies ehkä muni pikkuolentoja sen naisen kehoon niitten piikkien kautta..).

Okei, kyseessähän on kauhukomedia. Kahdesti säikähin, muuten nauroin tai yökin. Ensinnäkin se matomiehen visuaalinen toteutus oli järkyttävä, jäykkä, luonnoton, tuskallinen.

Jos oot kauhukomedian superfani ja sun on pakko kattoo kaikki siihen kategoriaan luokitellut elokuvat niin tässä ois yks. Mutta, jos yhtään epäilet kiinnostustas tätä leffaa kohtaan, jätä kattomatta. Et häviä oikeasti mitään. Mun teki mieli lopussa itkee, koska surkeuden huippu. Kaunatkin on nautinnollisimpia, ehkä jopa hieman aidompia. Mikä siinä on, ettei osata tehdä kunnon kauhuleffaa. Yhden kunnollisen oon kattonut. "The haunting in Conneticut". Oli sen verran ahistavaa matskua, etten uudestaan katso. Yksin ainakaan.
Anygays, tässä Petulla jillaan. Se hölmö jo nukkuu, pitäis varmaan itekkin kohta. vähän ehkä alkaa nuutumaan ja silmät painuu kii. Kuuntelen vielä hetken musiikkia, sitten painun pehkuihin.

Joo, semmosta tänää. Taino eilen.

Nyt lauantaina jotain muuta jännä kehitellään tod näk.

See ya, love ya <3