Ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
Kävin äsken ruokasavuilla tossa vieres olevas puistos. Tuli niin semmoi olo, et ois helpompi olla poissa. Metsässä yksin pimeessä huojumassa, unohdettuna. Tuntu, et kaikki lahois käsiin ilman mitään suurempaa syytä. Nojaa, ihan v***n sama. Mua ei jaksais kiinnostaa nyt. Haluan skypettää ihmisille, taino ihmiselle. Nukkua ja syödä. Huomenna voisin olla siskon asunnolla koko pvän. Mä jaksa mihinkää liikkua. Ei oo mun ilta tänään. Ei oo varmaa huominenkaa. Mut siihenkin on vielä aikaa. Vähäsen.
Sori et oon tämmöi kauhee surku nyt olli pari päivää. Mä voisin lopettaa tämmösen itkuilun, ei se auta yhtää mitää. Mä en itke enää. Lupaan. Jos alan taas vaihteeks itkemää täällä nii sanokaa, let me know. Lopetan sen. Tää postaus on viiminen tämmönen. Kiitoshei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!