Rock you like a hurricane

Helsingissä ollessani katoin Rock of Ages leffan varmaan kolmesti. Ei huono saldo. Mut mä yksinkertasesti rakastuin siihen musiikkiin ja hahmoihin. Etenkin Stacee Jaxx oli ihana, saattaa johtuu tosin siitä, että Tom Cruise.. Mutta toisaalta, hahmonakin Jaxx oli tosi hauska ja karismaattinen. En tiedä. Rakastuin.

Oon ladannut melkeen koko leffan soundtrackin mun puhelimeen. Kuuntelen niitä biisejä non-stoppina. 

Haha. Tää on kiva, istuu junassa takasin kohti Jyväskylää. Mulla on asemalla vastassa paras ihminen. Ja se tulee mun luo. Mulla on ollu sitä niin ikävä, vaikka en siitä nyt koko aikaa ookaan hänelle sanonut. Nää on ehkä elämäni pisimmät kolme tuntia ikinä. Tää odotus. En osaa ollenkaa ennustaa mun reaktioo jälleennäkemiselle tällä hetkellä. Saatan alkaa itkee, saatan nauraa, saatan hysterisoitua. En mä tiedä. Onnellinen oon, se on varma.

Enää reilu 2 tuntia. Kohta mä oon siellä missä mun kaveritkin, mun elämä. Pääsen nauttimaan mun sairauslomasta Jyväskylään. Cool. Ei siinä, rakastin olla Helsingissä mun siskon luona joo, mutta kyllä se koti tuntuu aina kodilta. Se on hassua se.

Voisinpa vaan olla pian pois tästä junasta. Tää on savuton juna (niiku kuulemma nykyää kaikki) ja Tampereel on pakko harrastaa pikatupakointia. No, ei oo enää ku reilu 1,5h niin oon JKL ja nään rakkaan. Tuntuu höpöltä, et se on kohta taas aina siinä eikä tarvii ain skypetellä. Voi ei apua, vähän jännitän Roopen reaktioo ku se näkee mut. No, kohta se selviää. Jeee !