When I look at you, I see the pain in your eyes

Ja oon pahoillani siitä. Musta on muotoutunu täydellinen kusipää tosi lyhyen ajan sisällä enkä todellakaan halua olla tämmönen. Haluan rakastaa niinkuin ennen, haluun hypätä ajassa taaksepäin.

Mä onnistun pilaamaan mun omalla käytöksellä niin paljon asioita, enkä edes eka sitä ite huomaa paitsi sitten, kun toinen on kävelemässä mun viereltä pois. Miksen mä ikinä opi pitää kii niistä, jotka on mulle tärkeimpiä. Rakkaimmat ihmiset, ne mä työnnän aina aikanaan pois mun elämästä. Ja arvatkaa saanko niitä takasin? En. Mikä siin on, etten pysty olemaan ku ihminet. Mä haluan olla normaali mun ajatusmaailmaltani, rakastaa mun rakkainta, ku viimistä päivää, ihanku en näkis sitä seuraavana päivänä. Mut ei, mitä teen. Oon kylmä, etänen, työnnän sitä koko ajan pois. Satutan sitä ihan vitusti enkä osaa lopettaa ennenku on liian myöhästä.

Ota kuva että sinut siinä nään 

nyt mä tahdon todisteen 

lähetä se heti mulle kännykkään 

mä tahdon tietää missä meet 

Mä en ole sulle mustasukkainen 

vaikka niinkin luulla vois 

sain sairaan rakkauskohtauksen 

et silmistäni saisi olla pois 

Oon itkeny koko matkan Jyväskylästä asti. Ollaan kohta Tampereella (taino puolen tunnin päästä...) ja vielä tästä pari tuntia niin pitäis olla Helsingissä. Tavallaan tosi vapauttavaa päästä Jyväskylästä pois, suht kauaski jopa. Mut taas toisaalta tuntuu niin väärältä jättää Roope Jyväskylään. Meillä on asiat kesken mut ehkä on hyvä antaa sille ihmiselle aikaa miettiä itteesä, mitä hän haluaa elämältä ja kenen kanssa. Mä en voi hänen päätää alkaa kääntämään. Asiat saa mennä nyt omalla painollaan, vaikka kauheelta se tuntuuki..

Mä en oo onnellinen, jos sekään ei oo. Mä satutan sitä koko ajan, ihanku en osais lopettaa. Vihaan tällä hetkellä itteeni tosi paljon just ton takia, ku satutan. Oikei revin sitä auki. Mä haluan lopettaa, mä rakastan sitä ihmistä. Jos me erotaan, mul on semmoi kutina et oon ainaki 10 vuotta sinkkuna. En mä kykene seurustelemaan enää. Haluan kaiken olevan taas hyvin. Niikuin kuukausi sitten.

Mä veikkaan, et tää mun äkkilähtö Helsinkiin tekee hyvää, vaikka siis sattuu ihan vittuna ja haluisin vaa halata Roopee ja olla sen vieressä. Toivoo, et kaikki asiat järjestyis. Mä haluisin huutoitkee. Mä haluisin riehua, purkaa kaiken seiniin. Tehä jotain, mikä poistais tätä oloo. Mä en todellakaan halua, että meistä tulee vaan kavereita. Se on mun paras kaveri ja se tietää musta lähestulkoon kaiken. Mä haluan pitää sen mun vieressä. Mut mä en voi vaikuttaa asiaan tällä hetkellä. Paitsi olemalla oma itteni.

Sua palvon yöt valvon 

Ja kaipaan viereesi sun 

Miks teen näin kaiken väärinpäin 

Olen ollut neuvoton 

Yhtä tyhjää kavereiden neuvot on 

Onko myöhäistä nyt tää 

Mä haluaisin vielä yrittää 

Olisi niin tyhmää, kaikki hyvä pois heittää 

Taas yritän, mut sanat ei riitä 
Vaikka kuinka selitän 

Mä en todellakaan tiedä mitä tehdä tällä hetkellä.