Safer to hate her

En kyllä tiiä yhtään mitään taaskaan. On ollu niin helvetinmoinen koomapäivä, että hyi. Ja oon ihan pihalla mun omasta päästä enkä oo yhtää mukana mun tunne-elämässä enkä ajatuksissa, ku ne kaikki menee sillee WHOOOOOOM* tosta ohi vaan. Koitan vaan pysyy muitten mukana ja sit sekoon välillä. Ahistun, lukitsen itseni vessaan huutamaan apua ja kuolen..henkisesti. En enää ymmärrä mitä välillä tapahtuu. Tajuan tapahtuneen vasta jälkeenpäin ja sitten itken mun huonoutta.

Musta tuntuu väärältä olla täällä.

Onko liikaa pyydetty, et se ahistus pysyis poissa?