Olin kirjotuksissa äsken. Kamalan vaikee sanoo, että miten meni, koska en osannu oikeen muodostaa minkään näköstä mielipidettä siinä koetilanteessa ja kun sieltä salista lähdin nii mun pää ehti tyhjentyy niin helvetin totaalisesti, että siellä ei oikeesti ole enää mitään. Ihanku aivot ois valunu nenästä pihalle.
Yhhyh, mun sisällä on niin paljon vihaa, tuskaa, pelkoo, itseinhoo, epävarmuutta, tunnottomuutta ja kaikkee. Oon niin täynnä. En oikeestaa enää ees taaskaan tunne melkeen mitään. Kaikki on loppupeleissä samaa harmaata.
Tykkään ku sä oot ja tunnen taas jotain kivempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!