Suffer. Suffering, Suffered.

Mä kerään draamaa mun ympärille. Aivan kuin nauttisin siitä tuskasta mitä mun sisällä syntyy kaikesta negatiivisesta. Mä pidän mun elämässä niitä ihmisiä, jotka eniten repii mua auki. Mä luulen osaavani suojella itseäni mutta mitä helvettiä mitä selitän itselleni. Mä olen heikko. Todella heikko. Miksen voi pystyä työntämään niitä ihmisiä mun läheltä pois, ketkä satuttavat minua eniten? Niitä, ketka repivät mua eniten auki. Miksi mä elän niiden kanssa. Miksen mä osaa sulkea elämästäni pois niitä asioita, joista saan aivan uskomattoman riittämättömän fiiliksen? Miksi mä vaan annan olla. Miksi mä annan maailman satuttaa itseäni?

Ja toinen on se, että ajan ne kivat ihmiset pois mun luota. Tosi pieni osa jaksaa kattoo mun vaikeeta temperamenttia, kestää mun mielialan vaihtelut. Loput juoksee pois tai satuttaa. Jättää mut tyhjän päälle, yksin, hylkää. Mutta en mä täydellinen ole.