"Life begins at the end of your comfort zone"

Ensimmäinen aamu pitkästä aikaa siistissä kämpässä. Aamukahvi ja tupakka, musiikki ja tietokone. Luulisi olevan hyvä aamu mutta tajusin, että aamupalaksi saa tänään riittää riisikakut.
Tällaisina hetkinä yleensä käynnistän telkkarin ja aloitan katsomaan Criminal Minds'ia mutta nyt ajattelin tehdä poikkeuksen ja avata koneen. Tumblr on auki, samoin Spotify.
Panikoiduin, kun en äsken löytänyt mun hiirenosoitinta, vaikka kuinka riehuin näytöllä. Spottasin osoittimen ja tajusin, ettei osoitin liikkunut edes. Panic panic panic, 'mitä mä olen tehnyt tälle???'. Liikkuu taas ja voin hengittää.

Heräsin jo pari tuntia sitten. Kämppis heräs äsken. En selviä, tyyppi kuuntelee musiikkia niin kovalla volumella, mitä koneesta irtoo, ilman kajareita, basso kuulostaa kellon tikitykseltä ellei jo ärsyttävämmältä. Toisaalta, hyvää musiikkia. Musiikkimaku, josta mä tykkään on jo harvinaista tässä elämässä. Vaikka mun musiikkimaku onkin painottunut menevään ja aika massaan, sieltä löytyy välistä ne erikoiset biisit, joille kamalan moni ei lämpeä.

Mutta aamulla jo päätin, etten ala haastamaan riitaa tän päivän kanssa. Alistun mieluummin, kuin alkaisin vastustelemaan, kuluttamaan energiaa (turhan asian takia). Mutta silti löytyy ne positiiviset asiat.

• kahvi
• tupakka
• musiikki
• tietokone
• Tumblr
• parveke
• illalla pimeys, tuikkuja
• vapaus istua sängyllä ikuisuuden

Mä sain ladattua mun koneelle Photoshopin. Sain tiputettua Photoshopskillsit todella pohjalle. Harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan. Aika opettaa ja näyttää miten homma tehdään.

Tänään oli nätti päivä ulkona. Aurinko paistoi ja tuolla on edelleen kirkasta, taivaalla ei näy pilviä ja päivän viimeiset auringonsäteet on kadonneet talojen taakse. Harmikseni en saanut raahattua itseäni ulkoilemaan kameran kanssa, olisi tullut upeita kuvia. Mutta ensi kerralla sitten. Kevättä kohti mentäessä mun into valokuvata on kasvanut huomattavasti. Haluaisin roudata kameraa kaikkialle minne ikinä menenkin.
Uskomatonta, nyt on jo helmikuu. Kohta kevät ilmestyy mestoille, kesä seuraa perässä. Pian taas on syksy. Aika menee uskomatonta vauhtia eteenpäin. Tuntuu hassulta, kun ei meinaa oikein tajuta tätä eikä oikein pysy kyydissä. Tää on Devil's paradise.

Mulla on seinällä rakentumassa kartta. Kartta, joka tsemppaa ja motivoi mua tekemään asioita, liikkumaan elämässä eteenpäin. Siellä on unelmia, lainauksia, yksittäisiä kuvaavia sanoja sekä muistutuksia. Suurimmat unelmat vielä puuttuvat, täytyy ensin keksiä miten pukea ne unelmat sanoiksi.

Tän postauksen kirjoittaminen on vienyt multa melkein 7 tuntia. Aamulla, kun heräsin ja aloitin kirjoittamaan, oli valoisaa. Nyt, kun viimein olen pääsemässä postaukseni viimeisiin sanoihin, ulkona hämärtää. Tuntuu jotenkin epätodelliselta huomatessaan päivän kulun valoisuuden muuttumisena. Silti mä olen vielä tässä elämässä, maailmassa, todellisuudessa.