
Kävin siskon luona Vaajakoskella. Menin just sopivasti dinnerille ja jälkkärikahville. Juteltiin enemmän kuin ikinä ja juotiin vielä kupilliset, lähdin kymmenen jälkeen takaisin Kuokkalaan, kotiin. Laitoin Sonyn DvD-soittimeen Amadeus nimisen elokuvan. "Winner of 8 academy awards including best picture". Ehdin katsoo huikeat 8 minuuttia (tasan!), kun Inka soitti mulle. Siihen se leffan kattominen loppuikin, koska avasin puhelun aikana koneen ja jäin kiinni aina-niin-koukuttavaan sosiaaliseen mediaan.
Inka soitti mulle toistamiseen muutamaa tuntia myöhemmin, juuri ennen Naksun saapumista mun talon eteen. Poltimme Kinkun kanssa tupakat puhelimen välityksellä, puhelun jälkeen lähdin vauhdilla rappukäytävän portaita alas, ovista ulos, suoraan Mazdan ratin taakse. Ajaminen ei ole pitkään aikaan tuntunut niin vapauttavalta ja rauhoittavalta kuin tänään. Kyllähän me ajeltiin melkein viisi (5) tuntia. Käytiin Muuramessa Inkan kanssa tupakalla (kyllä, herätettiin Inka sen kauneusunilta puoli neljä) ja nyt pääsin takaisin kotiin. Yöhön mahtui paljon syvällisiä keskusteluja, nauramista, pyryharakointia, koomaamista ja tupakkataukoja. Mahtava yö, toistamiseen.

Mutta mitä mieltä te olette? Tummat vai vaaleat hiukset, kummat paremmat?

Mun pitäis kuitenkin uskaltautua tonne ilmastoon takaisin, koska tänään on amstalaisten (+oksa) todistusten saamispäivä. Mutta parempi hakea se tänään kuin myöhemmin kesälomalla. Pitäisi laskea päiviä juhannukseen, että varmasti kerkee ennen opettajien kampuksen hylkäämistä.
Haukottelin äsken ensimmäistä kertaa pariin tuntiin. Oon kyllä yllätävän pirtsakka ottaen huomioon nyt kolme yön unisaldon: huikeat 9 tuntia unta/3 yötä. Wow. Ajamiseen keskittyminen herättelee aivoja vähän koko ajan. Etenkin risteykset, joissa ei ole valot käytössä, joissa porukka saattaa tulla kolmion takaa sun päälle niiden oman huolimattomuuden takia. Traumoja yhdestä kerrasta. Enää en kiihyttele varmoin mielin.
Oon muuten huomannut mun kirosanojen käytön vähentyneen huomattavasti mun nykyisissä postauksissa. Voimasanoja ei näissä enää kamalasti näy ellei mulla ole juuri niskassa kuolematon vitutus, jota on pakko purkaa tekstiin.
Nykyään oon aika rauhallinen, ajoittain. Luulisin. Silloin etenkin, jos on chilli porukka eikä mitään karseeta draamailua ympäriinsä. Mä kyllä taidan olla usein se, joka sitä draamaa synnyttää.
MULLA SOI TAAS MANIAC. MUN SPOTIFY ON PARAS.
Kello on jo yli puolen seitsemän. Voisin tehdä itselleni palveluksen ja mennä suihkuun saadakseni liian paljon aikaa hillua puoli alasti täällä ja bilettää pienivolaisella musiikilla ja suklaarusinoilal hommatun sokerihumalan kanssa. Voisin olla ajoissa tällä kertaa. Onhan sentään todistustenjako. Kiitos amsta kuluneesta puolesta vuodesta! Sain näiden kuukausien aikana enemmän kavereita kuin lukiossa kolmen ja puolen vuoden aikana. Tuntuu aika hienolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!