The future always changes

En oo ikinä itkeny näin useasti viikon aikana.
Missä se ennen ollut täydellisyys?
Miks me palataan takas siihen samaan kuvioon mitä meillä aikasemmin oli?
Me ollaan tuhoontuomittuja.

I have never cried this much during the week.

Where's the perfection we had earlier?

Why are we going back to the same fig we used to have?

We are so doomed.

Katon kotona yksin Twilight Sagan ensimmäistä elokuvaa; Houkutusta. Vapaus katsoa filmiä ilman tekstitystä. Tuntuu kivalta. Englantini pääsee taas kehittymään huippuunsa. Saan kuunnella Nightwishiä. Saan kuunnella musiikkia, olla koneella ja katsoa leffaa samaan aikaan. Siihen vielä päälle whatsappsilla juttelu.

 En tunne itseäni enää. En ole tuntenut pariin viikkoon. En jaksa enää välittää. Puhun mutta en oikeasti anna sen häiritä. En pidä itseäni minkäänlaisena auktoriteettina. Annan asioiden mennä. Ehkä taas tunnen itseni. Pitää näköjään tutustua uudestaan. Ensin juon mun kinkkusiskon kunniaks. Inka täytti tänään KAKSKYT VUOTTA. Huomenna bilebile :)