Vihaan ihmiskuntaa

Mut muna pieni, lähes mitätön.

En tiiä pitäiskö tässä nauraa. Mut parasta oli et mua pyydettiin. Miks mä menisin? Ei mulla sellaseen ole minkään näköistä hyvää syytä. Ei oo tarpeeks hyviä perusteluita mun lähtemiselle. Hauskaa tosin oli Vaajakoskella siskon luona syömässä. Suurin osa perheestä paikalla ja naurua riitti. Millon viimeks olen nauranu noinki paljon. Jälkiruoka oli parempaa kuin liika tulinen itämaine superspicy food. No offense, sekin oli really good. Ihan silmät alko vuotamaan. That was pretty hilarious.

Mä laulan Antti Tuiskua mun huoneessa. Mun huone on pimeenä. Ainoo valo on tietokoneen näyttö ja puhelin. Yksin on totuttu olemaan, tää on aina tätä samaa. Ehkä alan nukkumaan, aamu tulee nopeemmin. Pääsen nopeemmin porukoille lasten sekaan leikkimään, tekemään jotain tän tekemättömyyden sijaan. Tyhjä elämä, tyhjät päivät, tyhjä mieli. Tottunu. Tottunu siihen kaikkeen, mitä elämä, ihmissuhteet yms on tuonu mukanaan. Mikään ei enää jaksa yllättää.

Ihmiskunta on vitun säälittävä. Ihmiset on kiittämättömiä, ei osata arvostaa pieniäkään asioita. Suljetaan ihmisiä pois elämästä, jos niillä on liikaa ongelmia. Ei jakseta auttaa. Itse haluais tosi paljon kuuntelijaa itselleen mutta sitten ei osata antaa mitään takasin. Annat kaikkes auttaakses toista, teet sille pieniä asioita valmiiks hyvää hyvyyttäs ja kerran sanot 'ei'. Done. Helvetti irti ja tää oli tässä. Mulla on ihmisviha, porukan käytös ei sitä lievitä. Vihaan porukkaa koko ajan vaan enemmän. Hyvät kaverit, siskot, veljet, perhe erikseen. Tuntemattomat, puolitutut, tutut.. Palakaa tuhannen auringon voimalla palavissa helvetin liekeissä - mua ei kiinnosta.
Miksi ees kiinnostais? Meitä on kaks ihmisryhmää. Ne, jotka ei tyydy mihinkään. Ja ne, jotka tekee kaikensa toisen puolesta. Yleensä, esimerkiksi parisuhteissa, toisensa löytää kaksi saman ryhmän edustajaa ja tuli irti. Troijalainen täynnä paskaa ja sotaa. Haluan sen ajan takaisin, kun kaikki yli hyvin ja äiti anto mehujään, jos satutti polven soralla kaatuessaan.

Antti Tuisku soi vieläkin, en tosin jaksa enää laulaa mukana. Kuulostaa kamalalta, koska samalla mulla olisi pakottava tarve mennä erittämään paikallis ureaa. Vedet tulee silmistä, mutten millään viitsisi liu'eta minuutiksi koneen edestä. Curious.
Mun puhelimen taustakuvana on naisen pylly, takareidet sekä pohkeet. Ympärillä kettinkiä. Varsin seksikäs kuva. Himoitsen tota takamusta. Haluan. Voisin haluta nähdä edes unia siitä. Mutta ehkä tyydyn sen ihailuun mun puhelimen kautta. Toinen asia mitä ihailen on mun maha. Ai perkele. Reilun puolen vuoden aikana lähtenyt noin 12 kg ja se näkyy. Mun vatsasta pystyy hahmottamaan mun pienen pienet lihakset, jos oikein tarkkaan kattoo ja ajattelee "on siellä jotain". Oon ihaillut tota kuvaa jo jonkin aikaa. Mutta ehkä mun olisi aika mennä takaisin höyhensaarille. Mua huudetaan sinne takaisin. Harmillista, ettei ole nälkä. Olisin voinut ihan hyvin käydä tekemässä pastaa ja syödä. Ehkä jätän senkin huomisaamulle. Mitäpä tässä muuta. Menen ehkä sinne kuselle nyt.