Mä en ole kirjoittanut tänne niitä pitkiä pääsiäislomia edeltävän ke-to yön jälkeen. Mä olen ollut kipeänä, maannut kämpillä, kuollut henkisesti, hukannut mun sosiaalisen elämän. Olen omistanut kuumetta, yskää sekä nuhaa. En millään meinaa saada kaupattua tätä tautia kenellekään mutta nyt sieluntappajacombotoverukset (aka. kuume, yskä, nuha) ovat alkaneet mukavasti liukenemaan muihin ympäristöihin lomailemaan. Mun keho on lomakohteena jo turhan läpikaluttu ja kulutettu.
Vappu oli tossa pari päivää sitten. Juhliko kukaan? Mä juhlin. Oltiin taas porukalla kirkkopuistossa (ja hyi miten paljon meiltä jäi jälkeemme roskaa...). Ennen vuorokauden vaihtumista suurin osa porukasta oli hävinnyt jäljettömiin tai sitten tivoliin. Kun jäimme Jaskan kanssa kahdestaan, päätimme mennä kuokkalaan jatkamaan juttelemalla syvällisiä eli polttamaan tupakkaa ja puhumaan todellisuudessa siivoamisesta. Meillä oli hauskaa. Keitimme liian tulisen polttavan valkosipulisia vihreitä papuja, kalapuikkoja sekä hermaa pannulla. Nam. Paitsi ne tulise polttavan valkosipuliset vihreät pavut.
Vaihdoin isäni asuntoautoon tänään kesärenkaat. Ulkona tuuli tosi ikävästi ja oli vilu. Päälleni mahtui tänään H&M'n mallistoissa oleva tummansininen ja valkopilkullinen mekko 34-kokoisena. Tuntu aika voittajalta. Siltikään en tuntenu itseeni tarpeeks hoikaks. Tai niikun ihanku ei täyttäisi sosiaalisen median luomia kriiterejä. Tuntu tosi julmalta olla pikkumekkosillaan sovituskopissa katsomassa itseään peilistä ja tajuta oma riittämättömyys. Maailma on julma. Se ei sääli ketään, joka joutuu sosiaalisen median (median ylipäänsä) omakuvan muokkauksen kohteeks.
...
Tuntuu idioottimaiselta kirjoittaa tällaisesta asiasta, kun itse olen kyseisen ilmiön uhri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!