Kukaan ei tee päätöksiä sun puolesta. Semmosia päätöksiä, joihin kukaan muu ei voi vaikuttaa. Sä itse päätät kenen kanssa olet ja kenen et. Kuka muu muka tekis ne päätökset sun puolesta? Sä et kumminkaan ole tyytyväinen. Ja parempi on varmaan olla näin. Sulla on hyvä olo, kun saat olla niiden seurassa, joittenka kanssa oikeestiki haluat olla. En halua olla sun edessä.
Oot mulle enemmän ku tää koko maailma. Haluaisin, et asiat ois hyvin. Samoin ku ennen. Mut porukka vaihtuu, uus porukka muuttaa sua. Sä ajattelet asioista eri tavalla ku ennen. Kiinnostuksen taso on huomattavasti erilaisempi. Mut hei, no worries mate. Mä olen vahva ihminen. Vaikka repiikin nii mä pysyn kasassa. On mulla jesaria.
Jos oikeesti rakastaa, se tunne ei häviä. Mä tiedän sen, ettei mun tunteet sammu. Ei varmaan ikinä. En pysty enkä halua ajatella elämää ilman sua. Mutta voi olla, että mä joudun joskus oikeesti elämään niin, ilman sua. Jos niin tapahtuu, sitten tapahtuu. Sen on sillon tarkotuskin tapahtua enkä voi oikein pistää vastaakaan.
Mun selkä on tosi kipee. Tai siellä on joku hermojuttu (kai) jotenkin jumissa tai muulla tavalla tosi kamalassa paikassa, et hengittäminen on kamalaa tuskaa ja välillä meinaan oksentaa, koska älyttömät kipupiikit. Valvon varmaa tän yön ton selän takia. Mikää asento ei tunnu hyvältä. Satan. Jotenki väänsin mun selkää tosi outoo asentoo ja sit napsnaps.
And again, another night alone. Alan jo tottumaan tähän. Ainahan se on kivaa päästä kaikkuu nukkumaa mut, jos ei oo aikaa tulla nii ei se mitään. En mä tähän kuole. Se nukahtaminen on pahinta. Yksin nukahtaminen. Ja yksin herääminen. Voisinpa nukkua kellon ympäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!