Vuosisadan rakkaustarina

Itkeny taas tunnin putkeen eikä meinaa loppua. Tän ei pitäis johtua musta mut kyllä se mustakin johtuu. Asioissa sattuu nyt olemaan osallisena kaksi ihmistä yhden sijaan. Turha siis sanoa, että olisin täysin syytön. Me ollaan molemmat yhtä mustia enkeleitä. Mut tää tekee varmaan ihan hyvää. Asiat ehkä saa oikeenlaisen tärkeysjärjestyksen ja tiedät mitä oikeasti haluat. Se en välttämättä olekaan mä. Asioista ei ikinä tiedä. Tai ylipäätään mitään mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mieli muuttuu, suhteet muuttuu, rakkaus muuttuu vihaksi tai päinvastoin. En jaksa uskalla odottaa lupausten toteutumisia ilman deadlinea. Annan nyt asioiden mennä omalla painollaan ja keskityn kuuntelemaan raskasta musiikkia, örinää basically.

Asiasta tuhanteen. Sain mun koulukuvat tänää. Oivoi, minkä näkönen sitä on ollu syksylläki vielä. Pikkuse on tämä poitsu muuttunu. Haha, oon kyllä niin erinäkönen nykyään. Mutta muutoshan on tavallaan ihan hyvä asia. Luulisin. Saa erilaisia kokemuksia ja kokemuksethan ovat yleensä rikkaus eikä heikkous. Se on kivaa olla nyt tän tyylinen. Mutta en mä sitä kadu, että olin poikamainen. Se oli hieno kokemus ja se on osa mua. Mä tunsin itteni sillon sillä tavalla ja se tyyli oli eniten mua. Tällä hetkellä musta tuntuu tältä. Tykkään itestäni tyttömäisenä. Problem? Good, then you don't have to show me your face anymore.

Okei, hmm. Oon vihdoin saanu mun erotodistuksen Sepän lukiosta ja huomenna laitan hakemuksen amstalle menemään. Toivotaan, että tämä tyttö pääsee pian taas koulun penkille. Alkaa ärsyttämää tämmönen lahnailu kotona, koska välillä en oikeesti jaksa ees nousta sängystä koko päivän aikana ja se on aika masentavaa.  Mutta köhköh, oma moka kun en edes yrittänyt. Mutta joulun jälkeen (mä olen jo alkanut valmistelemaan itseäni siihen) mahdollisesti aloitan koulun taas ja sitähän en aio jättää puolitiehen. En anna itelleni lupaa semmoseen enää. Oon epäonnistunu tarpeeks paljon taas lyhyen ajan sisällä, että nyt on jo aika ottaa vastuu mun omista tekemisistä. Jättää alkoholi kokonaan, alkaa säästää rahaa sekä alkaa käydä koulussa. Ens vuonna mulla tulee menee huomattavasti paremmin. Mä tunnen sen jo nyt.

Tällä hetkellä mun masentuneisuuteen auttaa Nightwish, HIM, Asking Alexandria sekä Pierce the veil. Kiitos noille bändeille, koska noi on jotain parasta tällä hetkellä. Mieltä piristää myös se, että nään mun mikkelipikkuveikan perjantaina. En kestä, voisin itkee vaihteeks onnesta enkä itseinhosta. Haha. Laitelkaa mun askiin jotain. http://ask.fm/tunnerajoite. Ei mulla muuta. Ja sit loppuun vielä synkkisbiisu. Kiitos Kuristaja.
PS. Mun hiuksista tuli punaruskeet.