Koti on siellä missä sinäkin

Klo 14:00

Olen kirjoittanut blogia since lihava peruna ja menneitä postauksia luin äsken. Hauskin hetki oli, kun tajusin kuinka paljon kirjoitustapani on muuttunut vuosien aikana. Ei läheskään niin paljoa puhekielistä sanastoa tai ihmeellisen kummallisia ilmaisuja. Onko blogistani tullut tylsä vai olenko aikuistunut kirjoittamisen osalta? Ainakin jälkikäteen hieman ehkä hävettää entinen tapani kirjoittaa ja ilmaista itseäni.
Myös kuvien alkuperä on muuttunut tuntemattomasta omiin kuviin. Enimmäkseen siis omiin kuviin (tai sitten ei vaan lasketa niitä satunnaisia poimintoja googlesta). Viime aikoina tosin kuvien määrä kirjoituksissani on ollut minimaalinen, oikeastaan olematon. Laiskuus on iskenyt pahemman kerran ja kamera jatkaa pölyyntymistään kaapissa (alkaa muistuttamaan väritykseltään harmaata).

Nyt kuitenkin meinaan tehdä asiaan poikkeuksen ja kaivan kameran kaapista, otan urakaksi asunnon siivoamisen ja kuvaan meidän asunnon kivoimmat yksityiskohdat teille. Kyllä vain.

Klo 19:07

Koska Greyn Anatomia nielaisi minut Seattle Gracen sairaalaan, siivousurakkani hieman viivästyi. En ymmärrä miten jokin sarja voi viedä näin mukanaan, tsiisös kraist. Tässä kuitenkin työni tulos. Enjoy!

Makuuhuoneen matot ovat isoäitini vanhat, ihan superihanat!

Asemakello on ollut "unelmana" jo jonkin aikaa, vihdoin on!

Pitää vielä paremmalla ajalla kuvata koko asunto eikä vain yksityiskohtia. Nämä itseasiassa sitä paitsi kuvasin puhelimella (arg, kauhean laiskaa)! Ensi kerralla on sitten sitä kameralaatua.