Onneksi on BURNA (Burana)

Ällöttävä aihe mutta minulta leikattiin eilen irti ensimmäinen viisaudenhampaani. Tämän päivän kipu, pakotus ja turpeus näkyy Rovaniemelle asti enkä ole tämän rumempana itseäni nähnyt sitten varmaan ikinä. Hammaslääkäri totesi turvotuksen (soitin asemalle tänään ja hätäilin) voivan kestävän viikonkin verran. Soittoa asemalle uudestaan, jos kahden viikon jälkeen vielä on turvotusta ja elämää haittavaa kipuilua. Okei okei.

Irma ei vaikuta nauttivan tästä mun olosta, pyrkii tyrkkimään mua poskeen (juurikin siihen kipeään poskeen) ja näyttää olevan riemuissaan minuun sattuessa. Ihme eläin. Tainnut oma sairastelu Irmalta unohtua, kun noin käyttäytyy!
Hänellähän oli jonkinasteinen ihosairaus, minkä jälkeen vielä tämä viheliäinen sikaripunkkikanta yleistyi neidin ensimmäisten juoksujen jälkeen. Nyt eläin on täynnä karvattomia läiskiä eikä sitä enää kauhean kauniiksi voi sanoa. Minun prinsessanihan se on mutta ei enää niin kaunis sellainen. Raasu enemmänkin.

Tajusin tänään useampaan kertaan Buranan olevan vaikea sana kirjoittaa oikein. Tai sitten tämä johtuu vain minusta. Elämän pieniä vaikeuksia hyppää eteen, kun täytyy kirjoittaa Burana ja ensimmäisenä vaihtoehtoisena tuotoksena viestikentässä lukee Burna. Selvennän hieman, viestini kuulostivat korjaamattomina tältä...

"Onneksi on burnaa!"
"600mg burnaa sain"
"Otin jo päivän ekan burnan napaan ja odottelen tässä että ihmelääke burna vaikuttaisi"
"BURNAAAAAAAAAA!"

Kauniita sanoja ei korvaa mikään.

Nyt kuitenkin jo odottelen vanhempiani käymään, tuovat mulle sosekeittoa, riisimuroja ja muutaman kananmunan. Hohoo! Eivät ole hekään täällä meidän kulmilla käyneet hyvään toviin, vaikka muutama hassu (alta kympin!) kilometri välissä onkin. Irma ei osaa aavistaa pian saapuvaa yllätystä ollenkaan, neiti vain tyytyväisenä raatelee luutaan. Siitä muistuikin mieleeni Irman raatelemat sukat ja siitä taas hoksasin tarvitsevani sukat jalkaan (varpaat ovat hieman kohmeiset, kun ei ulkona olekaan ihan kesä vielä).
Nyt pääsee ruma sana; helvetti! Oikein alkaa ärsyttämään tämä poski, kun ei pysty edes omia huuliaan nuolaista puhtaaksi smoothiesta. Muutenkin olen elänyt piltillä ja muussatuilla nakeilla, mulla on kamala nälkä ja mahani tuntuu pohjattomalta tai syömäni ruoka ei oikeasti ole edes tarpeeksi täyttävää. Näännyn. Ja kyllä, voin olla tätäkin dramaattisempi. Kuihdun eikä elämää kiinnosta auttaa minua tässä hädässä.

IHAN ON ASIA TOINEN NYT. Kävimme eilen ennen viisauden poistoa kirpparilla Topon kanssa. Hieman ehkä lohtushoppailin ja ostin uuden kevättakin; Bitte Kai Rand'n takin (takkeja kuitenkin on jo joka säätä varten vähintään kaksi, oli vaan pakko saada uusi) ja Warpin ihana ihana ihana harmaa college, jonka hihoissa on mustat, nahkaiset kyynärpääpaikat. Uh mama!
Olen muutenkin hurahtanut kirppareihin (kirpparikirpparit ja ihan somekirpparit käy) ja etsin jatkuvasti jotain ostettavaa. Ei sen tarvitse välttämättä olla sellainen tarpeellinen, kunhan jotain. En ole vielä tosin ostanut mitään tarpeetonta (kiitos Topon), olen pysynyt aisoissa. Huh!

Juuri äsken tuli hälytyssoitto vanhemmiltani, he ovat lähdössä meille päin. Täytynee laittaa kahvia valmiiksi pöytään, iskällä paha tapa tulla ovesta ja kysyä ensimmäisenä "Onko kahvi jo valmista, no no no?". Koitan olla valmiina ovella odottamassa turvonneen naamani kanssa, tästä saattaa tulla hupaisaa. Oloni on kuitenkin kuin sirkuseläimellä.

Jee! Hyvää loppuviikkoa te pikkueläimet!