Beautiful life

Perjantai 28082015
Aamu alkoi sateen ropinalla, kahvilla ja leteillä. Pipo päähän, "ei kukaan huomaa mun likaisia hiuksia" ja valmistauduin henkisesti sateeseen. Järkyttävä kaatosade ehti juuri alkaa, kun Teean oli aika viedä Irma ulkoilemaan. Peukalonpään kokoiset vesipisarat eivät miellyttäneet hienohelman mieltä (etenkään aikaisin aamulla) ja raukka tulikin ovesta sisälle täristen (osittain kylläkin myös kylmästä).

Olen koittanut tsempata itseäni ja sain eilen nostettua kamerani pölykasan alta käyttöön. Irma tosin on liikkeissään sen verran nopea, ettei mun kameravanhus oikein meinaa pysyä vauhdissa mukana. Sääli sinänsä, olisi ihana saada Irmasta kunnollisia, hyvälaatuisia kuvia. Tänne blogiin, kyllä, mutta myös ihan minulle itselleni.

Leida tuli koulun jälkeen kyläilemään. Sade oli kammotan rankka meidän kävellessä kotiani kohti. Takki auttoi pienoisen verran mutta jalat tuntuivat suihkun jälkeisiltä. Otsalleni valunut pipo oli myös kuin uitettu. Sisällä asunnossa tehtiin vain uukkari napaten mukaan Irma hihnoineen. Neiti ei pitänyt pisaroista vaan pyrki sateensuojaan jokaiseen joka rapun edustalla olevaan katokseen. Irman harmiksi oli pakko tehdä tarpeet muualle kuin rappukäytävään, joten sateessa köpöttely oli väistämätöntä.
Tässä on muuten ensimmäinen kuva Irmasta täällä. Petohan tuo on, painoa löytyy jo pari ja puoli kiloa, en millään meinaa uskoa. Vastahan Irmuli haettiin meille ja se oli sellainen rääpäle. Aika vaan juoksee niin nopeaa tahtia, ei oikein ehdi sisäistää asioita. Asuntokin valmistuu aivan pian, muuttamaan pääsee kuun lopulla. Omaa vuokrasopimustani on jäljellä 9kk (ihmislapsen odottamiseen kuluva aika). Voi apua.

Olen kieltämättä äärimmäisen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Nautin jokaisesta hetkestä, myös niistä "surkeistakin". On onnellinen parisuhde, olen kihloissa rakastamani ihmisen kanssa, meillä valmistuu asunto aivan pian, meillä on pieni otus ilonamme (tuhoaa kaikkea irtonaista tavaraa). Kaikkihan on juuri niinkuin täytyykin. Opiskelen myös sellaista alaa, josta pidän ja näen itseni työskentelemässä tämän alan parissa, jee!

Mutta päivän tapahtumiin lukeutuu vielä pikkuperheeni pako Tiituspohjaan piiloon ihmisiä. Haimme elokuvan "(Fast &) Furious 7", vanhempani lämmittivät saunan ja Irma pääsi juoksemaan takapihalle niin kovaa, minkä jaloistaan pääsi.

Sunnuntai 30082015
Onnea oli herätä edelleen Tiituspohjasta, "luonnon helmasta". Aamukahvi ja kevyt Auringon paiste iholla, liian viileä tuuli kasvoja vasten tuntui pieniltä puukoniskuilta. Mutta onnea oli. Puolen päivän aikaan matkasimme Irman kasvattajan luokse. Irma näki taas äitinsä ja riehui itsensä väsyksiin. Irma onnistui säikähtämään moottorisahaa, näkyi vain musta pieni hahmo viilettämässä kohti rantaa. Juostiin kasvattajan kanssa perässä, rantasaunan portailla Irma istui tyytyväisen näköisenä (havaittavissa oli ehkä myös pientä katumista "karkaamisesta".
Irma myös ui. Ja hienosti muuten uikin. Meidän neiti on ristiriitaisissa tunnelmissa veden suhteen. Uimisesta hän nauttii mutta sade on kamala.

Mutta onnellinen se pieni otus oli päivän jälkeen. Niin paljon pääsi hän purkamaan energiaansa juosten, uiden, haukkuen, nuuskien, tutkien ja tuijottaen kasvattajan kissoja, jotka pitävät hiirikantaa aisoissa pihapiirissä.

Oli oikein sääli viedä Irma pois sieltä. Illasta kutsui taas hihnassa käveleminen (, mikä on Irman mielestä yksi niistä epämiellyttävistä asioista) ja rauhouttuminen. Irma ei nauti.

Tiistai 01092015
Olisin äärimmäisen tyytyväinen, jos nyt saisin hieman ruokaa, vettä, kupin kahvia ja pikkupikku suklaakeksin. Pääsisin katsomaan Irman juoksemista ja voisin kirjoittaa tapahtumat parin hassun viikon ajalta kalenteriin. Mutta pienemmätkin ilot ovat rikkaus.

Ilojani tällä hetkellä ovat hetken aikaisemmin päättyvä koulupäivä (olen todella uninen, opiskelussa ei ole vikaa, tahtoisin vain sisältää hiukan enemmän virtaa), murun ostamat superhyvät kuulokkeet, musiikki (Spotify Premium), kotona odottava peto! Illalla saan tuntea äärimmäistä onnea, kun saan rakkaan takaisin kotiin rankan työvuoron jälkeen. Hyvä päivä se tämäkin on, vaikka välillä tekisi mieli itkeä surkeuksia. Pyh, ei sellaisia!

Olisivatkohan vanhempani kiinnostuneita kahdesta persoonasta, energisestä sekä ei-niin-energisestä? Voisimme eläimen kanssa rantautua Tiituspohjaan, jos se vain sopii asianomaisille. Toisaalta, jos vain makaisi sängyllä ja katsoisi elokuvia?

Jee, viettäkää kiva Tiistai!

Ps. Ylhäällä olevassa kuvasarjassa Irma odottaa joka iltaista ruokaansa. Hupaisa pupsi.