Siitä on jo melkein kolme kuukautta, kun viimeksi olen kirjoittanut mitään ylös. Hektistä aikaa takana ja vieläkin päällä. Nyt on muutto pkseudulle suunnitteilla. Mikään ei todellakaan ole vielä varmaa, saatan jäätyä Jyväskylään vielä hetkeksi ja katsoa, että rauhoittuuko tilanne siellä vai lähdenkö oikeasti.Tekis mieli kyllä vaihtaa maisemaa lopullisesti eikä vain hetkellisesti. Viikonloppu on liian lyhyt aika. Pidempi aikainen muutos ehkä keventäisikin oloa pysyvästi. Ei voi tietää, pitää siis ottaa selvää.
Mä olen myös huomannut, että mitä stressaantuneempi mä olen, sitä vaikeampi mun on tuottaa elävää tekstiä tai tekstiä ylipäätään. Tää on tosi järisyttävää, koska sain aina kehuja lukiossa äidinkielen kurssien opettajilta mun eläväisestä tekstistä ja värikkäistä sekä samalla myös erikoisista mutta asiallisista ilmaisuista. Nyt ei tule mitään kunnollista ulos. Olo on kuin kuolleella sorsalla saastuneessa pikkulammessa ydinvoimalan vieressä. Let's have a zip of white wine and oh, hold on. No, nothing's coming out. Koitan kestää ja yrittää tiivistää nää kolme kuukautta muutamaan kappaleeseen. Tekstin laatu on nollissa eikä mulla ole teille kuvia ollenkaan. He he.
Mutta. Vajaat kolme viimisintä kuukautta. Mä saavuin heinäkuun puolenvälin jälkeen turvallisesti takaisin Suomeen. Olin lopun kesäloman nätisti Jyväskylässä kavereiden kanssa. En tehnyt mitään ihmeellistä.
Koulu alkoi elokuussa ensimmäisten viikkojen aikana. Mä pysyin siellä ensimmäisen kuukauden, en kylläkään edes sitä, kiitos mun selän. Nyt ollut saikulla ylli kuukauden, lääkärit ensin epäilivät mulla munuaisiin asti mennyttä kusitulehdusta. Sehän olisikin ollut hieno päätös mulle. Mutta loppuviimein diagnoosiksi nousi yksinkertaisesti rasitusperäinen tulehdus selän lihaksissa. Hitokseen liian mahtavaa. Vieläkään ei selkä ole kunnossa, taitaa jäädä rakennusala vain haaveeksi ja paperit laitettu jo sosiaali- ja terveysalalle. Toivon saavanu paikan sieltä mutta vaan Lahden tai Tampereen oppilaitokseen. Sitten hakisin siirron pkseudulle, en tiedä.
Kuukausien sisään ei ole kamalasti mahtunut, ei mitään sen suurempaa kuin elämistä. Tampereen Western Saloon Rodeo on koluttu hyvin, Tamperelaisille on näytetty miten Jyväskylän ilmestys juhlii alkoholin kanssa. Ei oo nättiä. Nyt sekin elämä on takanapäin. Enää vain nätisti lasillinen viiniä siskon seuraa arvostaen.
Tampere-Rodeo -vklp ehkä tiedossa taas vaihteeksi. Todennäköisesti selvinpäin korokkeelle pyörimään typyn kanssa. Mahtavaa. Unohdan Jyväskylässä pyörivät paskat, annan niiden olla omassa arvossaan (, jos niillä sellaista enää edes on). Jyväskylään palaan vklpun aikana, alan pakkaamaan kamoja ja etsin kämpän. Siinä pientä luonnostelua mun suunnitelmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!