Ku ei nää siivet kantanutkaan kotiin, se oli iso juttu mä en rakastu moniin

Kolme viikkoa sitten kaikki loppu. Kaikki se vaaleanpunainen, myrskyinen, tyyni, ihana, mieltä raastava matka. Rakkaus on viehättävintä myrkkyä, jota ihmiset haluavat vain lisää ja lisää eivätkä halua luopua siitä helpolla. Joskus on pakko päästää menemään se riippuvuus, psyyke antaa liikaa periksi ja kroppa alkaa kapinoimaan.
Rakkaus sokaisee. Ihmiset ovat rakkauden sokaisemia. Rakkauden sokaisemat lampaat. Valmiina susien ruoaksi. Puolustuskyvyttömiä heikkoja, lempeitä eläimiä. Olin itse tuo lammas. En huomannut asioiden ajautuneen kivikolle, katsoin asioita sormieni lävitse (myös omia tekemisiäni), ajattelin "tämä kestää, tämä jatkuu, tämä jaksaa, tämä ei ikinä lopu kesken". Todellisuudentaju oli osittain hävinnyt.

Kolmen synkän viikon jälkeen, olen saanut koottua itseäni. Olemme Roopen kanssa rakentaneet kaverisuhdetta vahvaksi.. Vahvemmaksi. Tämän hetkiset välit on sitä mitä vähintäänkin haluan. On tilaa ympärillä mutta pääsee myös lähelle. On taito puhua asioista suoraan, ei meidän väliin tule kukaan/mikään.

Juttelin tuossa juuri Roopen kanssa. Kerroin kirjoittavani blogiin ilman aihetta tosin ja Roope sanoi aiheeksi itsensä, sen mitä ajattelen hänestä. Mikä ettei. Aiheena ei ollenkaan huono, koska on ainakin kolme luokitusta tästä asiasta. Tilanteenmukainen, mun pään sisäinen sekä ulkopuolisten ihmisten toivoksia huomioon ottaen.

Tilanteenmukaisesti (tähän sekoittaen samalla myös oman pääni ajatusmaailmaa, koska helpoin tapa ilmaista asia) ajattelen Roopea kaverina. Roope on mulle paras kaveri. Mitä en sille kertoisi? Mitä se ihminen ei minusta näkisi läpi? Roope lukee mua kuin avointa kirjaa. Edelleen rakastan sitä ihmistä, välitän siitä liikaa. Se on mulle tärkeä ihminen, jonka haluan pitää mun elämässä. Olisin suoraan sanottuna paskana, jos meidän väleille tapahtuisi jotain negatiivista. Samanlaista suhdetta on vaikea rakentaa, minun ainakin. En halua menettää sitä ihmistä.
Mä kirjoitan ehkä hieman aiheen vierestä, mutta Roope on sellainen ihminen, jonka aion pitää mun elämässä, no matter what. Hän on antanut mulle niin paljon sen vuoden aikana mitä meillä oli. Mun päiväkirjassa on pienimuotoisia rakkaudentunnustuksia koko matkan varrelta. Viimeisin taitaa löytyä toukokuun kohdalta. Tarkistin ja viimeisin onkin toissapäivältä. Parin lauseen mittainen pikaselostus mun tunteista.
Tiedän, olen säälittävä. Kuka "itkee" ihmisen perään, jonka kanssa eronnut jo kolme kertaa? Minä.

Mutta mun on vaikea päästää Roopesta irti, en kiellä sitä. En osaa päästää irti, vaikka yritänkin. En halua päästää irti. Välillä haluaisin vain luovuttaa ja roikkua kiinni mutta on ajateltava myös toista osapuolta, tässä tilanteessa Roopea. Roope on mulle edelleen kaikki kaikessa, ei ehkä samalla tavalla kuin ennen mutta silti, joten olen valmis tekemään asioita vasten tahtoani Roopen onnellisuuden vuoksi. I hope only the best for you sweetie.

Ulkopuoliset ihmisethän joko vihaavat Roopea tai sitten minua. Ihmiset haluavat meidän olevan täysin erossa toisistamme. Emme kumpikaan kuulemma ansaitse toisiamme, olimme molemmat liian täydellisiä ollaksemme moisen mulkun kanssa. Se negatiivinen energia, mikä välittyy noista ulkopuolisista ihmisistä on samanaikaisesti pelottavaa sekä naurettavaa. Me ei kumpikaan Roopen kanssa tulla arvioimaan muiden suhteita, ei ennen suhdetta, ei suhteen aikana eikä suhteen jälkeen. Emme painosta ketään laittamaan välejään poikki eksäänsä.
Teidän yrityksenne ei onnistu. Me teemme omat valintamme.