Ota varovasti

Huomaamatta mennyt puolikas vuosi enkä sanallakaan ole ilmoittanut olemassaoloani. Kaikki hyvin, ilman suuria kriisejä menty tämä talvi ja kevät. Kesää odotan, toisaalta en. Töitä minulla on suurimmalle osalle kesää, välissä saattoi olla useampi vapaa peräkkäin mutta selkeää kesälomaa minulla ei ole.
Minusta tulee minimuotoinen työhiiri kesällä, pahoittelut tovereille siitä jo nyt. Mutta tässä on jo ikää sen verran, että kaikki erimittaiset työsuhteet on tärkeitä ja ilman työkokemusta minua ei oteta enää töihin minnekään. Paitsi ehkä siivoojaksi mutta siihenkin tarvitaan nykyään koulutus (?!).

Aloitin helmikuussa vammaistyön osaamisalan opinnot. Osaan käyttää tukiviittomia alkeellisesti ja pystyn hyödyntämään kuvakommunikaatiota työskentelyssäni. Nyt minulla on ensimmäisen vammaistyön osaamisalan työssäoppimisjakson viimein päivä käynnissä. Tästä viikko lomaa ja takaisin tänne ihan oikeana työntekijänä, kivaa!

Ja oikeasti tyypit, mä olen rakastunut. Niinkuin oikeasti, aikuisten oikeasti rakastunut. Olen todellakin hämilläni koko asiasta, koska meidän historia yltää kuitenkin melkein neljän vuoden taakse. Silloin pussailtiin Palokan koulun pihalla. Se syksy oli hyvää aikaa mutta mä itse tein siitä sille toiselle pahan ajanjakson. Olen edelleen pahoillani ja hyvitän sitä toiselle vieläkin.
Viimeisen kolmen vuoden aikana nähtiin satunnaisesti ehkä kerran kuussa tai kahdessa eikä kamalasti juteltu mutta silti se oli jotenkin ihana nähdä aina. Se toinen jäi niin mieleen. Kaikki ne sanat silloin neljä vuotta sitten syksyllä. Se katumus omasta käytöksestä ja pahan olon tuottamuksesta. Olin tosi sekaisin silloin enkä itsekään tuntenut omaa itseäni.
Tulitte uutena vuotena meille sun sen aikaisen tyttöystävän kanssa ja me käytiin kahdestaan saunassa. Salainen pahe saa paljastua nyt. Kutkutti ajatus meidän kahden pussailusta. Aina, kun nähtiin ja silloin saunassa. Mutta me molemmat seurusteltiin. Oltiin luotettavia kumppaneita. Se meni siinä ja olin kuitenkin onnellinen sun puolesta. Sen jälkeen en katsonut ketään sun tyttöystävää tai säätöä hyvällä. Tätä on rakkaus, kun suuttuu (loukkaantuu) toiselle (ilman, että toinen on edes sun) siitä, että se seurustelee jonkun kanssa.
Erosin vajaa vuosi sitten, keräilin itseäni ja laitoin sulle viestiä silloin ja pyysin ajelemaan. Onneksi mä pyysin, koska tässähän me ei oltaisi. Mä olen jälleen kerran pahoillani syksyisestä, lupaan hyvittää kaiken oikeasti.
Me mentiin kuitenkin syksy ON/OFF. Joulun alla meillä oli pidempi (1,5vkoa) aika, ettei puhuttu ollenkaan. Olin sulle tosi vihainen. Sä tulit pyytämään anteeksi joulun pyhien jälkeen ja mä annoin meille tilaa ja mahdollisuuden. Kaikki lähti pyörimään hyvin ja mä voin ylpeänä ilmoittaa teillekin. Meillä tuli 15.5. 8 kuukautta täyteen. En ole puhunut täälläkään meistä, koska halusin olla varma. Nyt olen satavarma (x tuhat).

Nyt on mun aika mennä vetämään tää työvuoro loppuun ja sitten se olisi loma-mood ON.