Otsikossa taas yksi näistä useista turhista tv-ohjelmista, joista ei oikein saa kiinni eikä niissä ole päätä taikka sitä kuuluisaa häntää. Eipähän ole ensimmäinen eikä kyllä viimeinenkään, haha. Tv-kulttuuri menossa huonompaan suuntaan ja oikein sattuu sieluun ja sisimpään sulkea telkkari sen ollessa täynnä pelkkää surkeaa realitya (uusintaa uusintojen perään ja tyhjäpäiviä bimboja).
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut puhua (kirjoittaa) tämän päivän tv-ohjelmista vaan siitä, että sain sen koulupaikan, josta kerroin tuossa hieman aikaisemmin! Haastattelu meni loistavasti, jännitti niin perhanan paljon, että menin ihan pähkinänä opon huoneeseen. En kokenut suurta helpotusta saadessani haastattelun loppuvaiheilla kyseisen koulurakennuksen kartan, "Siis tämähän on sokkeloisempi kuin Viitaniemi tai saatika sitten norssi......!" ajattelin. Todennäköisesti joudun rakennuksessa hukkaan noin sataviisikymmentä ja yksi kertaa ainakin ennenkuin kykenen huokaisemaan helpotuksesta ja todeta, että "Tässä rakennuksessa on kuin onkin logiikka!".
Vaikka mikää ei muuta sitä kuuluisaa faktaa "Olen täydellinen", on minulla silti aika ajoin halua muuttaa jotain itsessäni. Ehkä se on sellaista pienimuotoista henkistä kasvamista (tiedä sitten onko parempaan vai huonompaan), jota jokainen jossain vaiheessa elämäänsä kokee tavalla tai toisella.
Tahdon parantaa tapojani, muuttaa toimintatapojani ja ehkä ihan pikkiriikkisen verran olemusta.
Tahtoisin parahtaa tapaani herätä aina myöhässä. Minulla on aamuisin soimassa viisi herätystä viiden minuutin välein, torkutan jokaista (torkku on 10 minuutin välein enkä osaa vaihtaa sitä...), kunnes on pakko nousta; kiireeseen tottakai.
Tapaani jättää aamupala kokonaan välistä. Jaksaisin todennäköisesti aamupäivän paremmin ilman kammottavaa oksuoloa ja vatsan pitelyä.
Tapaani keittää kahvia ja jättää se juomatta. Kuka tekee edes näin? Onko kanssasisaruksia? Tähän vaikuttaa joko muistini, joka on yhtä luotettava kuin kultakalalla tai sitten tarpeeni tehdä jatkuvasti jotakin, etten vain pysähtyisi (, joten se kahvi unohtuu silloinkin).
Tähän samaan liittyen vaikeus keittää kahvia sopivasti. Joko sitä on pannussa liikaa (ETENKIN AAMUISIN) tai sitten aivan liian vähän.
Voi, kun voisin olla vieläkin tehokkaampi. Nykypäivän yhteiskunta toimii tehokkuudella sekä armottomalla tarmolla ja uhrautumisella. Mitä tehokkaampi olet esimerkiksi töissä, sinut halutaan siellä pitää. Tehokkuudella onnistut myös suorittamaan koulut nopeampaa kuin opinto-ohjaajasi uskalsi toivoa. Kykeneväisyytesi uhrata surullisen paljon vapaa-aikaa koululle, töille, elämässä pärjäämiselle ajaa sinua pikkuhiljaa erakoitumiseen ja huomaat myöhemmin naureskelevasi ihmisille, joita näet työpaikkasi ikkunasta. Luulisi ilon ja onnen löytyvän kotoa perheen luota, kavereista tai vaikka lemmikkitorakasta. Ja tarmolla eteenpäin vai kuuluisiko sanoa "tällä suomalaisella sisulla"?
Onnekseni en koe suurta alemmuuskompleksia ulkonäköni suhteen, vaikka median tai ylipäätään yhteiskunnan luomat paineet niskassa painavatkin. Se on suurta taitoa pystyä olemaan oma itsensä ilman sitä pirullista tarvetta olla hoikempi, muodokkaampi, huolitellumman näköinen, aina edustuskelpoinen ja puhua täydellisesti jotain vierasta kieltä.
Tottakai on päiviä, jolloin yksikään lempivaatteesi ei näytä tai tunnu kivalta päällä ja mieluummin hukuttaudut ylisuureen huppariin (, ettei VAAN kukaan huomaa sitä Fazerin suklaapatukkaa napakorusi yläpuolella). Onneksi on noita päiviä. Oikeasti, koska noiden päivien väliin mahtuu niitä, kun pystyt laittamaan lempparineuleesi ja kantamaan sitä ylläsi samalla tuntien ylpeyttä voidessasi olla juuri sitä mitä olet.
ALEMMUUSKOMPLEKSI JA TUSKA. Kirjoitan nykyään niin harvoin, että suomalaisuuteni sekä oman äidinkieleni viäntäminen tuntuu suorittamiselta ja tökeröltä. Kamalasti tungen pilkkua jokaiseen mahdolliseen väliin eikä tuo sanajärjestys kuulostaa jatkuvasti kieliopillisesti oikealta. Tunnen, kuinka sisäinen äidinkielinatsimaisuuteni kuihtuu, haihtuu, valuu pois.
Nyt tarvitsen pienen välikuoleman sohvalla syöden ja katsoen Frendejä, kyllä kyllä kyllä!
Ps. Jos mieltä painaa, googlettajaa "Suicide bunny". Elätte pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!