Arkistokätkö #1

HUOM. En koe puhuvani omasta tai mitenkään erityisesti jonkun parisuhteesta tässä kirjoituksessa. Puhun omia mielipiteitäni ja mitä nyt impulsiivisempi aivopuolisko tuottaa ruudulle. En pahemmin ajattele, kirjoitan sen minkä luulen olevan mainio pätkä. Can't see the haters tho.


Jokainen pariskunta on erilainen. Jokaisella pariskunnalla tosin on ne tietyt samat (pää)säännöt. Mutta kyseiset (pää)säännöt... Ovatko ne jo hieman kaavoihin kangistettuja? Vievätkö ne kyseiset säännöt suhdetta pikkuhiljaa, kieleke kielekkeeltä kohti rotkon pohjaa?

Ei saa pettää on yleisin. Määritelkää pettäminen. Vanhoihin aikoihin pettämistä oli konkreettinen seksuaalinen kanssakäyminen toisen, suhteeseen kuulumattoman kanssa. Nykyään sun tarvitsee vain tykätä ulkopuolisen Instagram-kuvasta ja suhteen toinen osapuoli kokee asemansa uhattuna. Pettämisen rajat ovat tänä päivänä todellä häilyväiset, kuin veteen vedetty viiva.

Täytyy olla rehellinen. Mistä asioista? Entä, jos toinen onkin sosiaalipalveluissa töissä tai on pappina seurakunnalla ja työhön kuuluu tämä kuuluisa vaitiolovelvollisuus? Ei voi vaatia tuollaisen velvollisuuden omaavalta kumppanilta totuutta siitä, kuinka joku asukkaista liukastui saippuaan suihkussa, löi päänsä, sai epileptisen kohtauksen ja kouristeluiden takia runnoutui ovea vasten. Tai, jos joku läheisesi on käynyt synninpäästössä, puhunut papille. Hän on vahingossa tullut raskaaksi. Sinun ei tarvitse kuulla kaikkea kumppaniltasi. Raskaana oleva ystävä kertoo sinulle, jos kokee sen olevan tarpeellista. Eikä se sinulle kuulu kuoliko kyseinen asukas vai ei. Vääristä asioista uteleminen ei kuulu hyviin tapoihin.

Vietetään aikaa yhdessä. Vietetään vain mutta sopivuuden rajoissa. Ajatellaan arkea, kun molemmat käyvät töissä (tai koulussa). Kumpainenkin on päivän aikana 8h pois toisen luota, päivän aikana saatetaan nähdä muutama hassu tunti. Liika on liikaa, vaikka rakkautta olisikin jakaa raharikkaimmillekin. Liika tarkertuneisuus kuitenkin koituu kohtaloksi.

Nyt kun ollaan yhdessä, KAIKKI on yhteistä. Ei. Eikä todellakaan ole. Se, minkä toinen on ostanut vähäisillä rahoillaan, ei todellakaan ole sen toisen osapuolen omaisuutta missään vaiheessa (paitsi naimisiin mennessä, ellei käyttöön oteta avioehtoa). Jos hajotat toisen mukin, sä myös maksat sen. Jos mä hajotan sun telkkarin, mä kyllä korvaan sen sulle takaisin heti kun mahdollsita. Yhdessä hommattu omaisuus on asia erikseen mutta myös ne tilit ovat ihan omaan henkilökohtaiseen käyttöön niin kauan kunnes avaatte yhteisen sellaisen.

Oma aika. Ihanasti ristiriidassa tuon toisen kohdan kanssa, joka on hieman tuossa ylempänä. Joo, oma aika on mahtavaa ja sitä kuuluukin saada tietyn verran suhteessakin. Oman ajan vietolle voi etsiä sellaisen paikan, jossa ei vahingossakaan törmää nykyiseensä. Tähän samaan kohtaan sopii myös aikaiset työvuorot ja aikainen nukkumaanmeno. Jos et ole asunnon omistaja, et voi suuttua oikean asukkaan aihettamista elämän äänistä.

7.1.2017
En muista kirjoittaneeni tämmöistä ylös, mikäköhän sisäinen raivo parisuhteita kohtaan ollut... Kieltämättä hieman naureskelin tätä lukiessani, yllä oleva teksti ollut juurikin sitä itseään; tekstiä ilman rajoittavia ajatuksia tai periaatteita.
Osittain olen edelleen samaa mieltä, osittain luulin tätä suureksi vitsiksi. Mutta mikä parasta, tämä teksti voisi olla täysin fiktiivinen tai sitten suorasanaista faktatietoa kokemuksen kautta. Kuka tietää!

Kello on tällä hetkellä puoli yksi yöllä (unirytmi on fantastinen), nukkumatti unohti unihiekat mökkiinsä mutta kirjoittamani teksti on silti äärimmäisen väsynyttä. Oletteko muuten lukeneet jo sen artikkelin, jossa kerrotaan, että tutkimusten mukaan on parempi nukkua eri sängyissä tai sohvalla?! Onhan se totta, että kumppani saattaa häiritä unenlaatua. Yleensä 160cm leveästä sängystä minulla on käytössä noin 30-40cm leveä alue, kun taas toisella käytössään loput pituudesta (eli ruhtinaallisesti reilun metrin verran, koska Irma ei tilaa oikeasti edes vie).

Onneksi sohva on pehmeä istua ja koneessa akkua jäljellä.