Maailmankaikkeuden kliseisin valhe, jolla pyritään pääsemään irti tilanteesta, jossa toinen kysyy "Miten sulla menee?". Helpompi kieltää kuin puhua totta.
Joudut keräämään kaikki sun voimat, jotta pystyt puhumaan. Jotta pystyt kertomaan sen kaiken, mikä työntää sut alas. Kykenetkö satavarmasti siihen? Sitä et tiedä ennenkuin yrität. Alku vaikeinta, loppua kohden helpottuu. #icanteven.
Itseensäsulkeutuminen on virhe. Hetkellisesti helvetin hyvä idea, mutta myöhemmin tuhoat sillä itsesi. Suljet silmäsi sun omalta pahalta ololta, tuskalta, jota tunnet sun sisällä. Et päästä ketään lähelle, pidät toiset tietämättöminä. "Parempi, ettei ne tiedä. En halua kuormittaa muita. Niiden ei tarvitse olla musta huolissan". Niimpä. Niinhän sitä ajattelee mutta entä silloin, kun et vastaa puhelimeen syynä jaksamattomuus? Entä silloin, kun et jaksa nähdä ihmisiä? Se saa muut huolestumaan entistä enemmän. "Kyllä mä nään muita, hymyilen vaan". Ei se auta. Sua lähimpänä olleet ihmiset huomaavat susta läpi, ettei kaikki ole hyvin niinkuin vakuuttelet.
Muilta on väärin ajatella tai jopa sanoa ääneen "Oot vahva, kyllä sä selviät!". Mitä jos..? Muilta on väärin sanoa "Tää on vaan ohimenevä vaihe, myöhemmin vain naurat!". Tietämättä faktoja toisen menneisyydestä, traumoja nuoruudesta, salaisuuksina olevat tuntemukset omasta itsestään. Riittämättömyyden tunne saattaa olla peräisin jo ala-asteelta. Ei se ole niin vain ohimenevä juttu.
Mulla on kaikki hyvin. Helppo uskotella itselleen siihen asti, kunnes ajatukset hajoavat miljooniin etkä löydä yhtäkään ehjää ajatusta. Siihen asti, kunnet tajuat sulkeneesi silmät siltä kaikelta pahalta, mitä sulle on tapahtunut etkä ole päästänyt mitään pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, please!